Seurakunnassa tapahtuu paljon syyspimeälläkin

Olemme saaneet muistaa rakkaita edesmenneitä läheisiämme.

Kirkoissa kautta Suomen on muistettu oman alueen viimeisen vuoden aikana poisnukkuneita.

Pyhäinpäivän aattona

Tikkakosken kirkossa vietettiin valon ja toivon lauluja taivaastailtaa, josta Säde Pirttimäki kertoi näin;

Ilta toteutettiin yhdessä suuren seurakuntaperheen voimin luterilaisen seurakunnan ja Tikkakosken helluntaiseurakunnan kanssa. Kirkkotie oli valaistu useammasta suunnasta lukuisten ulkotulien loisteella. Sateisen syysillan synkkyys vaihtui lämpimiin tervetuloa toivotuksiin ja yhteyteen tunnelmallisesti valaistussa kirkossa. Ilta rakentui laulujen runojen ja puheen sekä esirukouksen vuorottelun antaen aikaa hiljentyä ja liittyä laulujen kautta rukoukseen ja kiitokseen laulut ja musiikki kantavat, puhuttelevat ja puhuvat sanoja Jumalan sydämeltä meidän sydämiimme.

Monen mielessä olivat edesmenneet läheiset ja heidän muistonsa ja vaikkei suru juuri nyt asuisikaan sydämessä, valoa ja toivoa tarvitsemme aina.

Millaiseksi sinä kuvittelet taivaan Raamatussa ja monissa lauluissa taivasta kuvaillaan Jumalan kodiksi jossa ei ole enää kyyneleitä, kipuja, sairauksia, kuolemaa tai riitoja ihmisten kesken. Jeesus on valmistanut meille kaikille tien taivaaseen., jonka hän itse valaisee niin ettei synkinkään pimeys voi sitä hämärtää. Kukaan meistä ei liene täysin osaton elämän kolhuista, kivuista tai rikkinäisyydestä, mutta Herra me lupaa kulkea kanssamme kaiken sen läpi rakastan ja hoivaten. Yhden jo edesmenneen rakkaan mummon lempivirsi oli illassakin laulettu päivä vain ja hetki kerrallansa virren sanojen tuoman lohdun ja luottamuksen kanssa on hyvä jatkaa matkaa kiitollisena paitsi edeltä menneistä myös heistä, joiden kanssa saamme tänään ja tässä tehdä yhteistä matkaa ja rohkaista toinen toista. Ja silloin kun tuntuu etteivät sanat riitä, tai jäävät vaille merkitystä, voimme aina kantaa toisiamme hiljaisessa rukouksessa Taivaan Isän luo. Voimme siunata toisiamme ja rukoilla kaikkea sitä parasta mitä vain Jumala voi meille antaa toivoa ja Jeesuksen valoa syksyn pimeneviin iltoihin, kuten Tikkakoskella rukoiltiin.

Palokan kirkossa jokaiselle sytytettiin omalla nimellä kynttilä

Kanttori Sanna Saarenpää johti musiikkia pyhäinpäivän messun jossa jossa musiikkia tarjoilivat Palokan kirkkokuoro sekä Marianne Mäenpää. Musiikki rytmitti kauniisti koko tilaisuuden sydämeen käyllä sanoilla ja sävelillä.

Pappeina toimivat Aleksi Parkkonen ja Ulla Palola ja avustajina toimivat Palokan alueen diakonit.

Tunnelma oli harras mutta jotenkin kauttaaltaan äärettömän kaunis ja koskettava tulevaa elämää odottava. Ajatuksissa minäkin kävin moneen oman läheisen, mutta myös noiden elämääni jollakin tavalla nyt viimeisen vuoden aikana poisnukkuneiden luona.

Pyhäinpäivän iltana Mäntykankaan kappelin ympärillä oli seurakunta järjestänyt lapsiperheille ja tietysti muillekin pyhäinpäivään liittyvää ohjelmaa moniin eri tavoin.

Lapset saivat askarrella havukoristeita sekä kynttilälyhtyjä ja jopa ajella ponin kyydillä.

Kappelissa oli järjestetty hartaushetki ja vielä pientä tarjoiluakin oli. Tässäkin illan hämärässä järjestetyssä tilaisuudessa oli enkelit läsnä.

Seurakunta järjestää meille siis monenmoista ohjelmaa ja nyt syyskaudella kaikki on jo suuressa vauhdissa ja saanut paljon osallistujia eri tilaisuuksiin.

Alla Ulla Palolan kokoamaa viikottaista ohjelmaa Palokan ja Tikkakosken alueelta, jotka Palokkalehti on ystävällisesti luvannut näin julkaista.

Toivotan teille jokaiselle tämän lehden lukijoille runsaasti hyvän Jumalan siunausta ja enkeleitä syksyyn.