1970-luvun alussa armeijan aikainen bändikaverini Ari oli muuttanut Jyväskylään opettajaksi ja soitteli minulle, lähtisinkö soittamaan hänen veljensä häihin Jämsään. Keräsin porukan ja menimme hoitamaan mukavan keikan jossa vieraana oli myös legendaarinen sanataiteilija ja urheilumies Jukka Virtanen, joka muuten tykkäsi soitostamme oikein kovasti. Jukkahan tuli lähemmin tutuksi tavatessamme urheilun merkeissä maailmalla hänen Zoom-joukkuettaan.
Ari kertoi myös liittyneensä mieskuoro Sirkkoihin johon oltiin perustamassa kevyempää viihdemusiikkia laulavaa tupla-kvartettia, tämä ryhmä tarvitsi säestystä. Pianistiksi oli lupautunut vanha keikkakaverini Eero Vuorinen ja minä kun en osaa sanoa musiikille ei, niin lupauduin kitaristiksi. Ryhmässä oli läpileikkaus mieskunnan eri ammateista kun mukana oli opettajia, lääkäri, pankinjohtaja, puutarhuri, kaupungin virkamies ja myyntimiehiä. Miesjoukossahan on yleistä Kummelin tapaan nimetä eri ammattien harjoittajat kutsumanimillä kuten lääkäri oli Välikäsi, puutarhuri Multakoura ja virkamies Vesi&Kusi! Tämä ryhmä otti pian nimekseen Siniset, joka ei johtunut lahtelaisesta juomasta, vaan Jukka Kuoppamäen kappaleesta ”Sininen ja valkoinen”.
Esiintymiset tapahtuivat aluksi Sirkkojen konserttien jälkeisissä karonkoissa ja kun mieskuoro lauloi serenadia naisille, kuoro nousi aina seisomaan ja me Eeron kanssa istuttiin kynsiä puhdistellen, kun emme kuuluneet kuoroon. Hyvin nopeasti meille sanottiin että olisi mukavampaa kun liittyisitte kuoroon ja näin siinä tuli kolme vuotta harrastettua.
Sinisten porukassa olevalla laulajalla oli kaveri firmassa joka myi Tandberg-nauhureita, tämä firma kustansi meille jopa mittatilaustyönä tehdyt siniset puvut kravatteineen ja näillä puvuilla hurmasimme laulun ohella kuulijat. Firma halusi antaa asiakkailleen lahjan ja he kustansivat meille myös single-levyn, jossa oli kappaleina ”Sininen ja valkoinen” ja ”Hello Dolly”. Tämä levy ei kuitenkaan noussut listoille ja eipä sitä löydy omasta levykokoelmastanikaan.
Olimme esiintymässä Laajavuoressa jossain hyväntekeväisyystapahtumassa jossa kunniavieraana oli Spede Pasanen jonka tv-ohjelmat olivat huippusuosittuja tuohon aikaan. Jostain kumman syystä hän ihastui ryhmämme esitykseen niin, että kutsui meidät Spedevisioon esiintymään. Otimme tähän tapahtumaan mukaan myös rumpalin ja basistin. Kyllähän se niin on että tv-studion kirkkaat valot ja ympärillä pyörivät kamerat saivat harrastaja ryhmämme vähän ”kipsiin”, mutta homma hoidettiin kotiin suorassa lähetyksessä. Itse emme tätä esitystä tietenkään nähneet kun siihen aikaan ei suoria lähetyksiä tallennettu.
Tandberg-yhtiö kutsui Siniset asiakastilaisuuteensa Helsinkiin hotelli Presidenttiin johon tulimme ajoissa jo iltapäivällä. Maleksin hotellin aulassa toimettomana ja huomasin kun tummaihoisia, muusikon näköisiä kavereita asteli yökerhon rappusia alas ja minä päätin seurata heitä nähdäkseni mitä tapahtuu. Alakerrassa olikin ilmoitus että maailman hitin ”Rock me baby” juuri tehnyt George McCrae esiintyy tänä iltana yökerhossa. He tulivat tekemään sound checkiä ja minä siellä salin pimeydessä istuin ja kuuntelin ammattimiesten taitavaa soitantoa.
Mieskuoron harjoitukset olivat maanantai-iltaisin ja Siniset harjoitteli tarvittaessa jäsenten kotona, joten normaalisti nämä harras-tukset eivät aikaa paljon vieneet, mutta kun minulla alkoi tekemistä olla entistä enemmän, aika loppui kuoron harrastuksiin. Sirkat ja Siniset kuuluivat elämääni kolme,neljä vuotta, mutta sitten rytmimusiikki vei jälleen voiton ja kaiken liikenevän aikani. Nyt tässä päivässä, kun aikaa on reilusti, rytmimusiikki on edelleen minun ykkösjuttuni ja hyvä niin!
