Suomeen pitää uusimman väitteen mukaan rakentaa kiivaassa tahdissa enemmän kantaverkkokapasiteettia eli sähkönsiirtoverkkoja, jotta rakas kotimaamme pystyisi tehostamaan sähkönsiirtoa Ruotsista Suomeen. Näin kirjoittaa Kauppalehti.
Lisäverkolla on jo nimikin: Aurora. Sillä on myös hinta: 127 miljoonaa euroa, mutta sehän ei pysy tuolla tasolla sitten, kun maksun aika koittaa. Tämä on vasta sellainen myyntipuhehinta.
Yleinen harhakäsitys tekniikasta ja sen kehittymisestä on se, että lähes kaikkea pitää jatkuvasti ”kehittää”, jotta säästettäisiin resurssien käytössä. Erityisesti Jyväskylän kaupungin virkamiesjargonissa toistuu sana resurssiviisas. Olisikohan se löydetty englanninkielisestä konsulttisanastosta: resourcewise?
Mutta tekniikan kehitys ei välttämättä pelasta ympäristöä. Resurssien tehokkaampi käyttö ei tavallisesti johda energian säästöön vaan lähes poikkeuksetta siihen, että olemassa olevia resursseja käytetään enemmän. Energian tuottavuus kyllä kasvaa eli kilowatti tai megawatti tai terawatti sähköä voidaan tuottaa tehokkaammin eli halvemmalla. Tuotanto on helppoa kuin heinänteko, mutta luontoa se ei säästä, koska samaan aikaan energiaa tuotetaan yhä enemmän.
Tämä ilmiö tunnetaan Jevonsin paradoksina. Sen esitti englantilainen taloustieteilijä William Stanley Jevons kirjassaan Hiilikysymys jo vuonna 1865, siis niihin aikoihin, jolloin syntyi liuta tulevia taiteilijoita ja tiedemiehiä: Akseli Gallen-Kallela, Rudyard Kipling, Jean Sibelius, K. J. Ståhlberg jne. Jos luonnon riistoa halutaan rajoittaa, on myös kaikki tekniset prosessit ja taloudelliset laskentaperiaatteet muutettava tukemaan tavoitetta. Jevons korosti sitä, että vaikka höyrykoneiden polttoainetehokkuus oli kasvanut huikeasti 1700-luvun lopusta, Englannissa poltettiin silti hiiltä noin sata kertaa niin paljon kuin 1800-luvun alussa.
Jevonsin mukaan tämä johtui nimenomaan tekniikan ja tehokkuuden kehittymisestä. Kannatti käyttää entistä tehokkaampia ja halvempia höyrykoneita entistä laajemmin, jolloin hiilen kulutus kokonaisuutena lisääntyi, vaikka yhden hevosvoiman tuottamiseksi tarvittavan hiilen määrä olikin vähentynyt dramaattisesti.
Tämä Jevonsin paradoksi tuli mieleen, kun katselin sanomalehdessä julkaistuja automainoksia ja sähkön kantaverkon tehostamistarvetta. Rupesi jotenkin tuntumaan siltä, että mahtaako tämä yhteiskunta ja etenkin sen talousasioista päättävä konklaavi oikeasti tavoitella energian kulutuksenn vähentämistä.
* * *
Yhä kummallisemmaksi tämä maailman meno yltyy. Viime viikolla uutisoitiin, että pääomapiirit, jotka sijoittavat rahojaan pörssiyhtiöihin, ovat osittain noudattaneet vastuullisen sijoittamisen periaatetta: ei tupakkaan, ei alkoholiin, ei pornoteollisuuteen eikä aseisiin. Nyt kun aseteollisuudella menee hyvin, se onkin kuulemma nyt ”vastuullinen sijoituskohde”. Vastuullisista kaikkein vastuullisinta on ydinaseiden valmistus, ja siksi nyt saakin sijoittaa ydinaseisiin. O tempora, o mores! Voi hyvänen aika!
