Suomalaisen saunan pyhyys kansanuskomuksissa
Suomalaisessa kansanuskomusperinteessä saunalla oli erityinen asema: se ei ollut vain peseytymispaikka, vaan pyhä tila, jossa toimitettiin rituaaleja ja kunnioitettiin luonnon ja henkien maailmaa. Saunan pyhyys oli syvälle juurtunut osa perinteistä kulttuuria ja henkisyyttä. Tärkeitä piirteitä tämän pyhyyden ilmentymisestä olivat muun muassa:
- Sauna syntymän ja kuoleman paikkana – sauna oli siirtymävaiheiden paikka, jossa tuli käyttäytyä kunnioittavasti.
- Sauna haltijoiden asuinsijana – esimerkiksi saunatonttu suojeli saunaa ja sen käyttäjiä. Tonttua kunnioitettiin ja lepytettiin saunailtana esimerkiksi vedellä, viinalla tai ruoalla.
- Rituaalien näyttämönä – erityisesti juhannuksena saunassa harjoitettiin rituaaleja ja ennustamista, usein nuorten naisten toimesta.
- Kohtaamispaikkana ihmisten ja luonnonhenkien välillä – saunassa henkinen ja aineellinen maailma kohtasivat.
Sauna oli suomalaisille enemmän kuin pelkkä pesutila – se oli paikka, jossa fyysinen, henkinen ja hengellinen puhdistautuminen yhdistyivät.
Juhannussauna – valon ja taikuuden pyhä rituaali
Juhannussauna on yksi tärkeimmistä saunaan liittyvistä kansanuskomusperinteistä. Juhannusta pidettiin vuoden valoisimpana ja taianomaisimpana aikana, jolloin luonnon ja henkien voimat olivat erityisen vahvoja. Sauna oli tällöin puhdistautumisen, siirtymien ja ennustamisen pyhä paikka.
Esikristillisellä ajalla saunaa pidettiin myös haltijoiden eli mytologisten henkiolentojen valtakuntana. Sauna kuului heidän reviiriinsä. Näihin hengettäriin kuului muun muassa löylyn emo Auteretar, joka nähtiin saunan jumalattarena. Elias Lönnrot luonnehti Auteretarta ilman ja utumaisen sumun tyttäreksi – nimi tulee sanasta autere, joka tarkoittaa ilmassa leijuvaa auringonhohdetta.
Samasta sanasta on johdettu myös Auterinen eli löylyn poika, josta runossa Muinaisia loitsurunoja todetaan:
“Terve löyly, terve lämmin,
Terve tervehyttäjälle!
Löyly on poika Auterisen,
Auterettaren tekemä.”
Auterisen rinnalla mainitaan kansanrunoudessa myös Väinämöinen. Tervan synty -runo kertoo, että terva on Väinämöisen hikeä. Parantava löyly syntyy tervapuiden tuomasta voimasta: ”hiki vanhan Väinämöisen, henki nuoren Joukahaisen”.
Löylyn tekijänä mainitaan myös saunapiika Sanervatar:
“Sanervatar saunapiika,
Oletkos löylyssä asuva,
Päiten piika huonehessa?
Luo löyly, lähetä lämmin
Kiukaan kuumiin kivihin,
Löyly saunan sammalihin!”
Juhannussauna oli perheen tai suvun yhteinen rituaali, johon jokainen osallistui hiljaisuudella ja kunnioituksella. Juhannuskoivuista tehtiin vasta, joiden uskottiin sisältävän erityistä voimaa, koska vitsakset oli taitettu taianomaisena aikana. Vastaa käytettiin paitsi puhdistautumiseen, myös terveyden ja onnen lisäämiseen – näin hyödynnettiin luonnon voimia.
Löylyn henkäys – kutsu hiljaisuuteen ja pyhyyteen
Hyvät sisaret ja veljet, hyvät kanssakylpijät!
Hiljentykäämme hetkeksi savusaunan hämärään ja kuunnelkaamme, mitä löylyn emo Auteretar pyhänä henkäyksenä meille kuiskaa.
Ei ole sauna meille suomalaisille vain hikoilun paikka. Se on ollut elämän kehto ja sielun hiljainen siirtymäpaikka. Luonnon lempeä temppeli, jossa vesi, tuli, maa ja ilma – nuo maailmankaikkeuden ikiaikaiset elementit – käyvät vuoropuhelua ihmisen sielun kanssa. Se on paikka, jossa tuli ja vesi yhtyvät savuna ilmaan.
Lauteilla ovat syntyneet uudet elämät. Siellä ovat käyneet poismenneet viimeisellä puhdistavalla matkallaan. Sauna on portti syntymän ja kuoleman välillä – paikka, jossa ihminen kohtaa paitsi ruumiinsa, myös henkensä.
Älkäämme siis tulko saunaan kevyin elkein.
Riisukaamme vaatteiden lisäksi mielemme kateus, kiire, riita, hälinä, infoähky ja Teams-palaverit. Kun maailman panta päätä puristaa, menkää saunaan.
”Mene saunaan, kun kroppas niin sanoo!”
Kaj-yhtyeen viisaat euroviisusäkeet kiteyttävät saunovan suomalaisuuden:
”Nyt mennään
Kello lyö, on saunan aika
Kaikki murheet häipyy
Paras palautumiskeino
kropalle ja sielulle.
(…)
Mehän mennään saunaan
Löylyn mukana tänään
stressi veks.”
Saunarauha sydämeen
Jättäkäämme oven ulkopuolelle murheet, kova puhe ja maailman meteli. Saunassa ei puhuta äänekkäästi – siellä kuunnellaan hiljaisuutta. Kuuluu vain kiukaan sihinä, sydämen lyönnit ja hiljainen sisäinen puhe.
Saunassa olemme alastomia ja vapaita – ihmisiä. Hiljaisia luonnonlapsia, savun sulosylissä kuin kohdussa konsanaan.
Muistakaa: sauna on sielun kirkastusallas.
Ei pomoja, ei projektipäälliköitä, ei suoriterobotteja – vain me itse. Ja kun löylyn luomme, liitymme osaksi tarinaa, johon kuuluvat Auteretar, Väinämöinen, Sanervatar ja muut kansanviisauden olennot.
Saunarauhan julistus – savon murteella
Tännäe vuonna itekuhhii suapi kylypee raahassa siellä missä, nyt millonnii kylypöö omassa lempisaanassaasa.
Saanaan ei sua kukkaan tulla tyhjee tappelemaan astaloehen kanssa, vuan hymyssä suin ihan ilikosillaan ja kopra ojossa.
Kaekenlaenen suukopu, äksyily ja etennii ne käsjrilluuttimet pittää jättee kylypyhommista ettäälle. Mieluummin unneottoo poes kokonaan.
Eikä saanaan sua tulla riettaelemmaan, ei katehtimaan eikä kostamaan. Ei ies löylyä lyömällä.
Sen sijjaan soppii mielellään olla sopusan suvahtevaenen ja avaramielinen.
Mistään eijjoo niin hyvä männä kun hyväks lämmitetyn saanan ovesta.
Sen tähen koetetaan tännäe vuonna antoo itelle ja toesillekkii oekee saanaraha, joka täten iliminerataan kaekelle kansalle!
Aamen!
