Vanhempi palokkalainen, muistatko, kuinka lapsena kotipiirissä oli paljon enemmän kärpäsiä kuin nykyisin? Niitä pyydystettiin sisältä kärpäspapereilla. Aurinkoisella rinteellä poimittiin metsämansikoita ja ihailtiin ritariperhosen lentoa. Niiden ja monien muiden lapsuuden muistojen esiintyminen liittyi ennen muuta karjan laiduntamiseen kedoilla ja lähimetsissä. Talojen avokompostit avasivat myös runsaan ruokapöydän eri eliöille.
Karja on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta poistunut Palokasta. Avokompostit on kielletty. Entiset maatalousyhteisön maat on otettu rakennuskäyttöön tai ne kasvavat metsää. Lähiluonnon yleiskuva on muuttumassa hyvin toisenlaiseksi. Nyt näitä vanhanaikaisen maatalouden luomia ympäristöjä kutsutaan perinnebiotoopeiksi. Niiden ylläpitämä rikas ja monimuotoinen eliöstö on muutosten myötä myös häviämässä. Elinympäristöinä perinnebiotoopit luokitellaan pääosin erittäin uhanalaisiksi.
Vaikka perinnebiotoopit ovatkin ihmistoiminnan aikaansaannosta, on ainakin kuviteltavissa, että vastine löytyy maataloutta edeltäviltä ajoilta paloaukeilta. Palokkakin on todennäköisemmin saanut nimensä metsäpalojen kuin kaskeamisen johdosta. Paloaukeille kasvoi mehevä heinäkasvusto, jota laiduntamaan kerääntyi sorkkaeläimiä, etenkin metsäpeuroja, jotka sorkillaan rikkoivat maan pintaa, lannoittivat aluetta ja pitivät vesakkoa kurissa saaden seuraa suuresta määrästä muita eliöitä. Kun metsä kasvoi, puut alkoivat dominoimaan resursseja, eikä muille jäänyt enää kuin muruja. Luonnon kulutusjuhlat olivat sillä kertaa ohi, kuten nyt tapahtuu lähiluonnossamme. Kärpäsiä tuskin kaivataan, mutta muuten perinnebiotooppien rikkaus olisi hyvin tervetullutta.
Ilman aktiivista toimintaa perinneympäristöt katoavat. Erityinen odotus perinnebiotooppien ylläpidosta kohdistuu taajama-asutuksen ja maaseudun vaihettumisvyöhykkeelle, jollaista Palokka suurelta osin on. Kenen pitäisi ottaa vastuu niiden hoidosta? Hommassa on oma vaivansa. Yksityisillä maanomistajilla ei liene suurta motivaatiota ja alueen suurmaanomistajan, kaupungin, resurssit käytetään kai mieluummin muuhun. Vapaaehtoisia asukkaita saattaisi löytyä ainakin pienialaisten kohteiden hoitoon, mutta heillä on epätietoisuutta toimintamahdollisuuksista. Palokka-Seura ehdottaakin, että kartoitetaan merkittävimmät Palokan perinnebiotoopit ja laaditaan hoitosuunnitelmat pohjaksi toimenpiteille. Työ voisi sopia alan opiskelijoille.
