Seppä Ilmarinen kylvi kyisen pellon…
Kansalliseepoksessamme Kalevalassa seppä Ilmarinen joutui ”kyntämään kyisen pellon” saadakseen Pohjolan tyttären omakseen. Musta mato eli kyy oli jo tuolloin tarinoissa suuri pelon aihe.
Sitä se on ollut jostain syystä lähes tähän päivään saakka, sillä Suomi oli vuoteen 2023 saakka ainoa Euroopan maa, jossa kyy oli rauhoittamaton. Nyt se on rauhoitettu ja kyytä ei saa tappaa perusteetta.
Tuo on silti hieman tulkinnallinen käsite. Sillä tarkoitetaan, että kyyn voi tappaa pihapiirissä jos sitä ei saa siirrettyä muualle. On vain usein käynyt niin, että mm. jalaton liskomme vaskitsa, joka muistuttaa olemukseltaan käärmeitä, on joutunut suotta kyykammoajien tappolistalle.
Kyy ei ole agressiivinen, vaan pyrkii väistämään ja pakenemaan ihmistä. Se on monella tapaa hyödyllinen ihmisellekin, sillä se syö pikkunisäkkäitä, jotka levittävät punkkeja. Punkit aiheuttavat moninkerroin enemmän vahinkoa kuin kyyt.
Pussikyytiä kyylle!
Jos kyyn tapaa pihapiirissä voi sitä yrittää siirtää kauemmas muutaman kilometrin päähän. Mutta varovaisuutta kannattaa aina noudattaa. Ohessa on kuvaus Heikki-ystävämme ratkaisusta kyyn siirtämiseksi pois pihapiiristä.
”Tarina alkoi siitä, kun vaimo hihkaisi että täällä rannassa on kyy. Minä nappasin harjan ja pitelin sillä kyytä rantahiekkaa vasten. Otin kaveria hännästä kiinni ja pudotin emännän pitelemään muovipussiin. Sitten lähdettiin autolla viemään kyytä uusiin maisemiin. Vaimo ajoi ja minä pitelin pussia ja välillä varovasti ravistin, kun meinasi liero tulla pussin suulle kurkkaamaan. Muutaman kilometrin päästä laskettiin kyy pussista mättäälle. Vähän pöllämystynyt oli autokyydistä ja pikku ravistelusta, mutta pian lähti iloisesti kohti uusia seikkailuja.”
Kuten lukija huomasi, kertomus sisältää upean käytännön vinkin kyylle turvallisesta muilutuksesta. Pitää vain uskaltaa ottaa kyytä hännästä kiinni, kuten sankarimme tässä tarinassa teki!
Ranta- ja kangaskäärme
Muita käärmelajejamme ovat rantakäärme ja kangaskäärme. Ne eivät ole myrkyllisiä. Rantakäärme on suurin ja harvinaistuva käärmelajimme. Rantakäärme voi kasvaa jopa metrin mittaiseksi. Sen paras tuntomerkki on keltaiset, oranssiset tai valkeat laikut niskassa. Pää on muodoltaan soikio, ei kulmikas kuten kyyllä.
Rantakäärme pakenee herkemmin kuin kyy ihmisen kohdatessaan, mutta saattaa tulla herkästi lämpimälle laiturille makoilemaan. Savitaipaleella erään tuttavamme laiturille niitä kertyi heinäkuun lämpimänä päivänä peräti kahdeksan yksilöä.
Kangaskäärme on hyvin harvinainen ja sitä esiintyy vain Ahvenanmaalla. Sen väritys on ruskehtava ja silmäterä on pyöreä. Se tunnetaan myös nimellä kanervakäärme, ja se on todennäköisesti saapunut Ahvenanmaalle ihmisen mukana, sillä laji ei mielellään ui.
Entä jos kyy puree?
Suomessa todetaan kyyn puremia vuosittain 50-150. Tällä vuosisadalla Suomessa ei ole kuollut yhtään ihmistä kyyn puremaan.
Ohessa Yliopiston Apteekin ohjeistus kyytablettien käytöstä:
”Ajantasainen ohje on, että kortisonia sisältäviä kyytabletteja ei tarvitse rutiininomaisesti ottaa tapahtumapaikalla kyyn pureman jälkeen, sillä itsehoitolääkkeenä myytävien kyytablettien ottamisesta ei ole osoitettu olevan hyötyä, jos ei haittaakaan. Jos kyy puraisee, lähde saman tien päivystykseen tarkastamaan tilanne. Kyytabletteja ei saa antaa lemmikille, jos kyy puree sitä. Kyytabletti voi rasittaa eläimen munuaisia, ja se voi myös peittää puremasta seuranneita oireita.” (lähde: Suomen Luonto 2024)
Pihalammikon monstereita
Pihalammikostamme on heinäkuun aikana muutama sudenkorennon toukka noussut kasvien varsille, kiinnittynyt siihen ja kuoriutunut aikuiseksi yksilöksi. Sudenkorennon toukka on varsin ahnas peto. Se elää 1-3 vuotta lajista riippuen lammen pohjassa pyydystäen kaikenlaisia pieniä otuksia ravinnokseen. Sille ovat kotilammessamme kelvanneet selkärangattomien vesieläinten lisäksi myös sammakon ja vesiliskon toukat.
Toinen lammessa elävä sammakon toukkien ja pienten kalojen vihollinen on suursukeltajan toukka. Olemme nähneet kuinka se iski ontot pihtileukansa sammakon toukkaan. Sen jälkeen se ruiskuttaa saaliiseen ruuansulatusnesteitä ja imee vähän ajan kuluttua liuenneet osat ravinnokseen.
Kyseessä on ilmiö, jossa selkärangaton käyttää ravinnokseen selkärankaisia. Onneksi sudenkorennon ja sukeltajan toukat eivät ole muutamaa senttiä suurempia!
***
Kunhan helteet helpottavat, niin metsään, soille, vesien rannoille, jos vain mahdollista: marjoja koppaan ja sieniä koreihin! Nauttimaan syksyn antimien keräilystä ja niiden säilömisestä talven varalle. Antoisaa syksyn alkua kaikille Palokka-lehden lukijoille!
