Olin 1970-luvun alussa aloittanut ensimmäisen, vakituisen päivätyöni ja ystävystynyt pomoni kanssa niin, että vietimme vapaa-aikaa puolisoittemme kanssa korttia pelaten ja herkkuja nauttien. Kesän lähestyessä meille tuli ajatus lähteä autolla Eurooppaan. Meille luvattiin lainaksi uusi Isuzu Bellet-auto ja niin suuntasimme kesäkuun alussa kolmen viikon kesälomareissulle, päämääränä Italia.
Vanhalla kaavalla ensimmäinen etappi oli Kööpenhamina, jossa uutena vierailukohteena meille oli suositeltu paikallisia olut-panimoita joista valitsimme kohteeksemme Tuborgin. Muutaman tunnin tehdasesittelyn jälkeen saavuimme panimoravintolaan jossa maistiaisia eri tuotelaaduista löytyi aivan riittämiin. Onneksi siihen aikaan ei promillerajat olleet kovin tarkkoja, joten pystyimme ajamaan automme yhden ohjauksella ja kolmen neuvonnalla takaisin camping-alueelle, jossa meitä odotti meille niin rakas ja tuttu, neljän hengen oranssi Sopu-teltta. Tavan mukaan pelasimme taas illalla korttia ja kun matkakumppanimme rouva oli erittäin tulista, temperamenttista laatua ja pelin nimi oli Kiusaus, niin sai isäntä aika nopeasti kortit naamalleen tiuskinnalla: Sä teit tän tahallas! Tämä toistui joka ilta.
Seuraavaksi saavuimme Hampuriin, jossa tuttu iltakohde oli tirolilaisravintola Zillertahl josta tyttöystäväni yritti salakuljettaa litran tyhjää olutkolpakkoa paidan alla. Ovimies otti hymyillen kolpakon pois, toivotti edelleen tervetulleeksi ja sanoi että tämä kolpakko odottaa teitä täällä. Seuraavaksi suuntana oli tuttu tv-ja jazz kaupunki Montreaux. Menimme aikaiselle lounaalle vuoren rinteellä olevaan upeaan ravintolaan ja pysäköimme automme varjoon parkkialueen takaosaan. Kun kiersimme rakennuksen etupuolelle yritin avata pariovia jotka olivat yllättäen lukossa. Tarjoilijat huomasivat rynkytykseni ja siirsivät pikaisesti oven edessä olleen pöydän sivulle, avasivat oven ja toivottivat tervetulleeksi. Ranskalaisesta ruokalistasta ymmärsimme ainoastaan sanan WienerSchnitzel joten tilasimme neljä sellaista. Laskun maksamisen jälkeen olimme poistumassa samaa tietä kun tarjoilija ystävällisesti pyysi meitä poistumaan toisessa päässä olevan pääoven kautta kun sisääntulomme oli ollut varauloskäynti!
Illalla upealla camping-alueella menimme iltapesulle tyttöystävän kanssa tasokkaalle huoltorakennukselle ja sieltä poistuessamme pimeään yöhön, nurkan takaa ilmestyi valtavan kokoinen susikoira, jäykistyimme paikoillemme ja koiraystävänä tyttöystäväni änkytti tse-tse! Samalla ilmestyi alueen vartija ja vei koiran kierrokselle toivottaen meille hyvää yötä.
Päätimme Italiaan mennessä mennä Alppien ali menevän tunnelin kautta mutta tie vain jatkui ylöspäin ja kun kysyin parkkialueella olevalta kuljettajalta, että missä se tunneli Alppien ali on, hän kertoi meidän olevan Alppien päällä. Emme siis löytäneet Alppien ali johtavaa tunnelia, joten laskettelimme hiljalleen alas. Italian rajalle saapuessamme tullimies katsoi kesäpartaisia pitkätukkamiehiä kysyen, onko alkoholia tai huumeita, johon minä huumorimiehenä möläytin että vain omiin tarpeisiin! Seuraavan kaksi tuntia seurasimme vierestä kun tullimiehet tarkistivat jokaikisen tavaran autostamme! Minulta oli huumoritokaukset kielletty loppumatkan ajaksi!
Tullessamme Lago Maggioren rannalle tuli vettä taivaan täydeltä joten päätimme mennä ainoaksi yöksi majataloon tällä reissulla. Majatalo oli nimeltään Casa Aurora, jossa nautimme ainutlaatuisen pastaillallisen, seurasimme jalkapallon MM-kisoja ja sen jälkeen kietouduimme ylellisiin untuvatäkkeihin pehmeässä lämpimässä vuoteessa. Tasan yhdeksän kuukauden kuluttua maaliskuussa, Auroran päivänä syntyi poikamme!
1972 meillä oli Upi Helkovaaran bändin kanssa parin viikon keikkatauko ja päätimme lähteä reissulle kohteena Hampuri. Kööpenhaminassa tutustuimme vaihteeksi Carlsbergin tehtaaseen vähintään samalla alkoholiprosentilla kuin Tuborgin tehtaalta palasimme takaisin camping-alueelle. Säästimme jopa viisi äyriä kun Upi etsitti meillä Kööpenhaminan halvimpia hot dogeja.
Löysimme pohjois-Saksasta, Itämeren rannalta, Linnanmäen tasoisen huvipuiston ja Välimeren uimarantoja vastaavat lomanviettopaikat. Kommelluksiakin sattui Hampurissa, kun Upin kanssa katselimme lähetettäviä postikortteja pyörivästä telineestä. Upin katsoessa, teline lähti pyörimään ja Upi tiuskaisi minulle: Älä käännä, johon minä vastasin että en minä käännä vaan tuo akka tuolla toisella puolella. Tuohtunut rouva käveli ohitsemme ja tiuskaisi suomeksi Minä en ole mikään akka!
Majoituimme myös tällä reissulla yhden yön majatalossa ja kun emäntä kysyi saksaksi, lyhyen saksan lukeneelta Upilta, kauanko majoitumme, Upi vastasi ein Jahre, säikähtänyt emäntä vilkaisi meitä ja Upi korjasi nopeasti eiku eine Nacht. Tässä majatalossa ei saatu lapsia aikaiseksi.
Hampurissa päätimme mennä tutustumaan Zillertahlin lisäksi myös pahamaineeseen Reberbahniin. Ensimmäinen ja ainoa live-show vierailu tapahtui nuhjuisessa kapakassa, jonka ala-arvoisen kokemuksen jälkeen tulimme kadulle ja ostimme isot jäätelötötteröt katukauppiaalta. Matkaa jatkaessamme eteen tuli iso sisäänkäynti Eros-Centeriin ja rouvamme sanoivat, että käykää nyt tutustumassa mitä se sisällään pitää. Menimme Upin kanssa hämärään tilaan, jossa valtavan isossa salissa hämyvalot, seurusteluryhmiä ja pikkupöytiä ja tietenkin kymmeniä, nuoria naisia odottamassa seurustelukutsua. Meitä ei varmaan ajateltu potentiaalisina asiakkaina kun nuoleskelimme isoja jäätelötötteröitä ja vaimot seisoivat ovella odottamassa.
Pakolliset käynnit olivat tietenkin musiikkiklubit joissa monet brittibändit kuten Beatles aloittelivat uraansa. Me onnistuimme näkemään orkesterin nimeltä ONYX.
Seuraaviin Euroopan autoreissuihin menikin lähes 20 vuotta, jolloin suuntana oli Espanja.
