Tikkakoskella luonto on lähellä. Näin on toki ympäri Jyväskylää, joten lukijallekin lienee tuttua poiketa lähimetsään vaikka hetken mielijohteesta kesken kävelylenkin. Metsään puiden väliin, pehmeän ja paikoin pettävän sammalmaton päälle siirtyminen keskittää ajatukset nykyhetkeen. Pakkokin on, ettei astu sammalen peittämään kivenkoloon tai murtuvalle puun rungolle, vaan tukevalle pohjalle turvallisesti.
Lämmin syksy on rohkaissut kyläläisiä käyttämään Tikkakosken frisbeegolf-rataa. Sumuinen iltapäiväkään ei pidätellyt kaveriporukoita lähtemästä heittämään. Kesän jälkeen pyöräilijöiden pump trackilla ja skeittiradalla on vain vähän hiljaisempaa. Ulkoilupaikkoja pienimmille löytyy oman pihan lisäksi useista leikkipuistoista ja koulujen pihoista. Ja onhan täällä toki pari laavuakin ja luontopolku yli seitsemän kukkulan.
Kyläläiset käyttävät Tikkakosken tarjoamia ulkoilupaikkoja aktiivisesti. Kerran Peuraniemen laavulla oli oikein ruuhkaa, kun sinne sattui meidän melojien lisäksi jalan, pyörillä ja moottoriveneellä tulleet porukat. Sopu sijaa antaa, ja löytyi siinä jutustellessa yhteistä tarttumapintaa kotiseudulle Itä-Suomeenkin.
Talven lähestyessä liikkuminen muuttaa vähän muotoaan. Ennen ulkona pelanneet ryhmät, kuten jalkapalloilijat, siirtyvät liikuntasaleihin. Pururadat muuttuvat hiihtoladuiksi ja muutama kenttä ympäri kylää saa jääpinnoitteen. Toisaalta tutut aikuisten ja lasten jumpat jatkavat vanhaan malliin ja vievät meitä viikko viikolta läpi pimeyden, kohti joulua.
