Rantasipin lippulaivaksi valmistui 1969 upea hotelli Laajavuori, jossa oli kolme salia elävälle musiikille. Rakennuksen suunnittelijoina oli eri vaiheissa suunnittelutoimisto Holma, Lerber, Roininen ja näistä arkkitehdeistä kahdesta tuli henkilökohtaisia ystäviäni myöhemmän työurani parissa. Yläkerrassa oli ns. Paneelisali jossa oli iso tila lähinnä yksityistilaisuuksille ja salin reunassa pienellä korokkeella varustettu esiintymistila. Keskikerroksessa oli Rantasipi-sali joka oli valtavan iso tila ruokailuun ja tanssimiseen sekä kellarikerroksessa intiimin pehmeästi sisustettu yökerho.
Saimme useasti viime hetken tilauksia Paneelisaliin apulaisjohtajalta, kun yllättäen tarvittiinkin eri juhlatilaisuuksiin musiikkia. Aika usein juhlaillan loppupuolella tilaisuuden innokkain tanssittaja, pienessä ”laitamyötäisessä” ja tanssitaitonsa esittelyssä, kompastui daameineen salin pieneen korokkeeseen ja kaatui rumpujen päälle.
Eräänä juhannuksena soitimme Rantasipi-salissa, hotelli oli aika hiljainen kauniissa kesäillassa, mutta musiikkia kuitenkin tarvittiin sekä hotelliasiakkaille että kaupunkilaisille. Tulimme keikalle, astuimme hotellin aulaan ja Upilla oli kädessään attaseasalkku jossa oli sisällä ruokailujuomaksi tarkoitettu pullo makeaa punaviiniä. Oven tukkona ollut portieri kysäisi Upilta, että minkäslaiset nuotit siellä salkussa on? ja nappasi hymyillen kiinni salkun kahvasta. Vanhan salkun lukko aukesi ja pullo räsähti kivilattialle levittäen punajuoman sirpaleineen aulan lattialle. Rouva hovimestari huomasi tilanteen ja muutamassa sekunnissa heitti pöytäliinan sotkun päälle ja minuutissa tilanne oli ohi ja lattia puhdas. Joimme ruokailun yhteydessä jäävettä!
Juhannusaattona myös yökerho oli auki ja siellä soitti tamperelainen trio, jonka vetäjänä oli aiemmin Jyväskylässä musiikkiliikkeessä työskennellyt soittaja. Luuhailimme aulassa koska salissa ei ollut yhtäkään asiakasta ja kuulin, kun yökerhon soittaja kyseli vastaanotosta olisiko sauna vapaana. Sauna oli vapaana ja bändi lähti saunomaan ennen soiton alkua. Pari kertaa kaveri kävi kyselemässä onko saunasta varauksia vai voivatko he jatkaa saunomistaan. Varauksia ei ollut ja saunomista jatkuikin yli neljä tuntia. Olin taas aulassa kun soittaja palautti saunan avaimia ja respan virkailija kysyi häneltä totisena, että maksatko käteisellä vai tuleeko laskuun? Soittaja oli hämillään kun luuli että vapaana ollut sauna olisi soittajille ilmainen ja tähän edelleen vakavailmeinen virkailija vastasi, että maksaa se meillekin jos me sitä käytämme. Näin meni tamperelaisen bändin keikkaliksa juhannuksen kunniaksi saunomiseen!
Rantasipi-salissa oli musiikkia seitsemänä iltana viikossa ja kaupungin ykköspaikkana aina tasokas orkesteri. Kahtena kesänä 1971-72 soitimme Upin bändin kanssa koko heinäkuun ja meillä oli solistina taitava Monica Aspelund. Monica oli tuohon aikaan innostunut astrologiasta ja hänellä oli useita kirjoja aina mukanaan, joita hän sitten meille asiaa ymmärtämättömille tauoilla luki. Olimme kaikki soittajat päivätöissä ja soitimme siis kuukauden aikana 35 keikkaa koska sunnuntaisin oli myös matinea soitto päivällä. Huh, huh. Eihän siinä mitään järkeä olisi ollut lomaa pitää päivätyöstä heinäkuussa, kun kuitenkin joka päivä joutuisi olemaan iltatyössä; niin tehtiin sitten tuplatyöt. Ei tarvinnut päivätyön palkkaan sillä hetkellä koskea.
Siellä Upi sai myös uuden kutsumanimen, kun paikallinen yrittäjä lampsi ”myötätuulessa” lavan viereen ja ”shanoi” kuule Supi. Siitä lähtien Upi oli pitkään Supi.
Soitimme Rantasipin yökerhossa kesällä 1975 ja asustin silloin kesämökillä Laukaan Peurungassa (golfkentästä ei ollut vielä tietoakaan) ja ajelin aina illaksi keikalle Laajavuoreen. Eräänä iltana ajoin kotiin Keltinmäkeen ja soitin Upille että monenko aikaan haet minut keikalle? Tähän Upi vastasi, että voit ajella mökille takaisin koska yökerho paloi viime yönä! Muistimme Upin kanssa, että edellisen illan keikalla lavan vasemmalla puolella oli ollut erittäin iloinen ulkomaalainen seurue ja kun siihen aikaan sai vielä tupakoida sisällä, olisko jonkun tupakka sytyttänyt kangasverhoilun? Olin aina laittanut bassoni koteloon, mutta jostain syystä nyt olin jättänyt sen nojaamaan vahvistinta vasten. Palomiehet olivat tuoneet nokisen ja kastuneen bassoni turvaan ja kun muusikkoystäväni Eki alkoi hoivaamaan soitintani, rungosta ja kaulasta tuli yli desilitra mustaa vettä! Tämä 60-vuotias arvosoitin on edelleen jokapäiväisessä käytössä, joten hyvää työtä on Fenderin tehdas aikoinaan tehnyt. Minulla on myös edelleen tallessa biisien nuottikansio, joka oli myös palossa vahvistimen päällä ja siinä näkyy mustuneet palon jäljet.
Tanssikeikkailun loppuessa 1985, oli Laajavuoren suhteen minulla parikymmentä vuotta hiljaisempaa ja sen jälkeen ollut joitakin erikoistapahtumia jazzin ja popin merkeissä.
