”Helmikuu on vuoden kylmin ja pyryisin kuukausi. Kuukauden nimi johtunee sydäntalvella näyttäytyvästä kauniista luonnonilmiöstä, jäähelmistä. Kaikki, jotka isiemme tavoin tarkkaavaisesti seuraavat ympäröivää luontoa, ovat huomanneet, että muutamina sydäntalven päivinä puiden oksat kimaltelevat tuhansin jäähelmin.” Kustaa Vilkuna ”Vuotuinen ajantieto”.
Oudot räpylskäiset puron jäällä
Pari viikkoa sitten Terttumäessä löytyi puron jäältä erikoiset jäljet, joiden tekijäksi aikamme tuumailtuamme totesimme sammakon. Emme ole koskaan pitkän luonnontarkkailun historiamme aikana tammikuussa moiseen ilmiöön törmänneet. Jäljet ilmestyivät pakkasjakson jälkeen sään lämmettyä puron jäälle.
Sammakko oli ilmeisesti herännyt horroksestaan puron liejusta, kömpinyt jään päälle ja loikkinut siinä noin kolmensadan metrin matkan. Sitten jäljet katosivat. Siihen lienee kaksi syytä: joko se pääsi ujuttautumaan takaisin jään alle jatkamaan horrostaan tai sitten jokin lintu, kuten varis, nappasi sen parempaan talteen. Jälkiä tuollaisesta herkuttelusta ei kyllä lumesta löytynyt.
Tutkija Jari Haimi Jyväskylän yliopistolta kertoi, että kyseisiä havaintoja tulee hänelle lähes vuosittain. Sään lauhduttua jokin asia, esimerkiksi veden liike ajaa yksittäisiä sammakoita liikkeelle. Ennuste horroksesta heränneiden sammakoiden tulevaisuudesta ei ole hyvä, sillä eläin hyytyy helposti lumelle.
Itse olen löytänyt kerran kevättalvella hangelle jähmettyneen, toisen vaihtolämpöisen eläimen, kyykäärmeen. Oli onneton jättänyt kevään aurinkoisen pälvipaikan vähän liian aikaisin ja lähtenyt vähän liian pitkälle matkalle lumikentän yli. Kylmä otti ylivallan kesken lumikenttävaelluksen.
Vuoden ensimmäiset pesijät
Talvinen luonto on jo siinä vaiheessa, että ensimmäiset linnut aloittelevat pesintäänsä. Klassiset esimerkit helmi-maaliskuun ensipesijöistä ovat mm. käpylinnut ja korppi.
Käpylintujen (pikku-, iso- ja kirjosiipikäpylintu) pesintään vaikuttavat männyn ja kuusen käpysadon runsaus. Keski-Suomessa pesivä pikkukäpylintu on ennen kaikkea kuusen siementen syöjä. Siemensato on tänä vuonna jäänyt vähäiseksi ja käpylintujen tilkutusta ei ole juurikaan kuulunut.
Korppi eli kaarne aloittaa pesintänsä maaliskuun alkupuolella. Niitä on lennellyt täällä Palokassakin läpi talven. Korpin pesä on kalliojyrkänteellä, männyn latvassa tai jossain korkealla sijaitsevassa paikassa kuten kolmiomittaustornissa. Naaras munii 3-7 munaa ja hautoo niitä kolmisen viikkoa.
Korppia pidetään erittäin älykkäänä lintuna, ja sitä se varmaan onkin. Jos opit matkimaan korppia edes kohtuullisesti, saat siltä lähes aina vastauksen, mihin tahaansa kysymykseesi. Vastauksen tulkinta on tietysti kuuijan vastuulla! Olisiko korppi savolaisten mielilintu?
Lintujen pesintäajankohta varhaistunut
Luonnontieteellinen keskusmuseo on kerännyt lintujen pesinnän aloitukseen liittyviä havaintoja vuosilta 1961-2012. Aineistossa oli lähes 130 000 lintuharrastajien keräämää havaintoa. Tutkimuksissa verrattiin muninnan aloitusaikaa kevään lämpötilaan ja sademääriin.
Tulokset osoittivat, että ilmastonmuutos on vaikuttanut merkittävästi lintujen pesintään aikaistamalla muuttuneiden lämpöolosuhteiden myötä ravinnonsaantia. Tämä on havaittu erityisesti hyönteisyöjillä.
Kaikki vuodet eivät ole kuitenkaan samanlaisia sääolosuhteiden osalta. Se aiheuttaa riskejä niinä vuosina, jolloin poikasten kuoriutuminen ei osukaan samaan ajankohtaan kuin hyönteisten huippusesonki. Jos sääolot ovat kylmät ja ravintoa ei ole saatavilla, poikaset kuolevat.
Kylmä ja sateinen alkukesä on kohtalokasta esimerkiksi metsäkanalintujen poikasille, sillä ne ovat erittäin riippuvaisia alkukesän hyönteisten määrästä.
Petolintujen osalta hyvänä esimerkkinä pesinnän aikaistumisesta on lehtopöllö. Kevättalvella 2023 Jyväskylän lintuharrastajat löysivät maaliskuun puolivälissä lehtopöllöpoikueen.
Arvioiden mukaan muninnan on pitänyt alkaa jo tammikuun puolivälissä, keskellä lumisinta ja kylmintä talvea! Suuri ihmetyksen aihe oli, kuinka poikaset selviytyivät helmikuun pakkasista.
Se oli todella harvinaisen aikainen lehtopöllön pesintä. Vuosi sitten kävi lähes samalla lailla Ylistönrinteellä, josta oheinen Matin ottaman poikasen kuva.
Valoa, valoa…
Valon määrä lisääntyy luonnossa! Päivä on pidentynyt jo yli kahdella tunnilla talvipäivänseisauksesta. Tämä on juuri sitä leveysasteemme neljän vuodenajan ihanuutta ja luonnon eloisuutta. Nauttikamme jokaisesta auringonpisarasta, jonka onnistumme saamaan osaksemme.
