Luonto

Syyskuun loppu ja lokakuun alku on kurkien massamuuton aikaa. Näitä komeita lintuja oli runsaasti liikkeellä syyskuun lopulla.

Otsikon hauska loru on Pajupellon päiväkodin tuotoksia ja kuvaa hyvin metsiemme erästä eliöryhmää, sieniä. Tämän vuoden loppukesä ja alkava syksy ovat olleet paitsi marjastajan myös sienestäjän kannalta erinomaisia.

Loppukesän yksi sykähdyttävimmistä linnuista on kurki. Sen arvokas, hillitty astelu lähipellolla tai suolla on yksi upeimmista näyistä luonnossamme.

Tätä kirjoitettaessa tuomi on ehtinyt jo kukkia, ja pihlaja aloittelee kukintaansa. Molempien puiden kukkimisajankohdassa on vuosittaisia eroja.

Aurinkoinen toukokuun loppu, kevätpäivä +22 asteessa ja suuntasimme lasten kanssa Jyväskylän Kanavuorelle.

Monen suomalaisen pihapiiristä löytyy perinteinen tuuhea kuusipuu, mutta Kirrissä ohikulkijoiden katseet kääntyvät taatusti erääseen erityiseen yksilöön.

Vuoden kiertoa voi mitata monella tapaa. Meille yksi kevään merkki on, kun koivussa mahla alkaa juosta.

Sääolosuhteiden osalta monessa mielessä poikkeuksellinen talvi alkaa olla takanapäin.

Tammikuun lopulla ystävämme Seppo Sollo pyysi meitä mukaansa kokemaan Leppävedellä olevia verkkoja. Sepon kalastusintoa seuratessa tuli väkisinkin mieleen talvikalastuksen, kuten kaiken muunkin kalastuksen, syvempi olemus.

Pari viikkoa sitten Terttumäessä löytyi puron jäältä erikoiset jäljet...