Luonto

Vuoden kiertoa voi mitata monella tapaa. Meille yksi kevään merkki on, kun koivussa mahla alkaa juosta.

Sääolosuhteiden osalta monessa mielessä poikkeuksellinen talvi alkaa olla takanapäin.

Tammikuun lopulla ystävämme Seppo Sollo pyysi meitä mukaansa kokemaan Leppävedellä olevia verkkoja. Sepon kalastusintoa seuratessa tuli väkisinkin mieleen talvikalastuksen, kuten kaiken muunkin kalastuksen, syvempi olemus.

Pari viikkoa sitten Terttumäessä löytyi puron jäältä erikoiset jäljet...

Menneen vuoden syksy oli poikkeuksellisen lämmin, ja se sai monet muuttolinnut viivyttelemään etelään lähtöään.

"Oi te ihmiset, jotka ette tiedä, mikä on huurremetso! Kuinka läheltä te sokeina kuljettekaan!"

Loka-marraskuun vaihteessa metsä on hiljainen ja viileää kosteutta huokuva. Hämäryys kätkee kulkijan sisäänsä.

Elokuun luontojutussani ”valittelin” kesäkuun viileistä sääoloista. Heinäkuu olikin sitten jo toisenlainen lämpötilojen suhteen.

Suomi oli alkukesästä matalapaineiden vaikutuspiirissä, ja sää oli epävakainen. Hellepäiviä ei juurikaan ollut ja kesän lämpötilat jäivät alle keskiarvon. Mielenkiintoista oli, että juhannuksena 20.6. oli Saanalla lämpötila -3,2 astetta ja eteläisessä Suomessa ylimmillään +20 astetta. Heinäkuun helteiset sääolot ovatkin sitten jo toisenlainen tarina.

Kevät tuo mukanaan harvinaiset huhtasienet, haarapääskyt ja havaintoja muuttuvasta luonnosta.