Olemme valuttaneet yhdestä pihakoivustamme mahlaa vuosien ajan, yleensä toukokuun alussa. Viime vuonna puun sato oli yli neljäkymmentä litraa.
Koivun mahla on pääasiassa vettä, johon on liuennut sokeria (glukoosia, fruktoosia ja hitusen ksylitolia), hivenaineita ja aminohappoja. Mahlaa pidetään terveysjuomana, joka puhdistaa mm. maksaa ja munuaisia ja neutralisoi kehon myrkkyjä.
Lehtipuissa mahlan tehtävänä on kuljettaa juuristosta ravinteita ylös oksistoon ja silmuihin, joista uudet lehdet sitten kehittyvät. Mahlan tuotanto loppuu kun koivu saa ensimmäiset pikku lehtensä eli hiirenkorvat. Muistutettakoon vielä, että mahlaa voi kerätä koivuista vain maanomistajan luvalla.
Maassa pesivä mehiläinen
Naapurimme kertoi, että Terttumäen kevytväylän varrella oli paljon maamehiläisiä pörräämässä väylän viereisellä aurinkoisella hiekkapenkereellä. Paikan yllä lentelikin muutaman kymmenen yksilön parvi tummia, pieniä mehiläisiä.
Suomessa on noin neljäkymmentä maamehiläislajia (Andrena). Ne kuuluvat erakkomehiläisiin. Kooltaan ne ova 5-16 mm. Nämä pistiäiset kovertavat pesäkolonsa hiekkaiseen, kuivaan maaperään. Pesäkolo voi olla jopa 60 cm syvä, mikä on valtava saavutus näin pienelle otukselle.
Ihmiseen suhteutettuna se tarkoittaisi, että meidän pitäisi kaivaa paljain käsin n. 80 metrin tunneli hiekkaan tai karkeaan soraan! Aika ylivoimainen työ vähän riskimmällekin kaivajalle!
Maamehiläiset ovat myös uskomattomia arkkitehtejä kuten tutkija Jari Haimi toteaa oheisessa artikkelissa. ”Maamehiläisnaaraat erittävät rauhasistaan ainetta, jolla ne kovettavat käytävien seinämät, jotteivat ne romahda. Kullakin lajilla on omanlainen pesäarkkitehtuuri. Toisilla käytävä saattaa ulottua jopa puolen metrin syvyyteen, toiset kaivavat sokkeloisen käytäväverkoston aivan pintamaahan. Yhteen käytävään naaras rakentaa pesäkomerot joko yhdelle tai useammalle toukalle.” (Ksml 26.4.2025)
Maamehiläiset ovat vähäeleisiä, mutta hyvin tärkeitä pölyttäjiä. Niiden pesiä ei kannata missään nimessä hävittää. Jo ensimmäisten pajunkukkien puhjetessa naaraat alkavat kerätä jalkakarvojen vasuihin keltaista siitepölyä toukkien ravinnoksi. Pesällään ne eivät ole lainkaan agressiivisia kuten lähisukulaisensa maa-ampiaiset.
Arktika pukkaa päälle!
Arktika tarkoittaa arktisilla alueilla pesivien vesi- ja rantalintujen kuten hanhien ja kahlaajien massamuuttoa Länsi-Euroopasta kohti Siperian pohjoisosia. Arktika ajoittuu toukokuun loppuolelle ja kesäkuun puoliväliin.
Arktikan tärkeimmistä lajeista runsaimpia ovat hanhet kuten taiga- ja tundrametsähanhi, merihanhi, valkoposki- tundra- ja sepelhanhi, sorsalinnuista alli ja haahka sekä kahlaajista sirrit ja kurmitsat.
Takaisin Pohjolaan!
Arktikan mahtavassa luonnonnäytelmässä Siperia ja Euroopan pohjoiset alueet saavat kesäksi takaisin pesivän lajistonsa. Tämän näytelmän suuruutta ihmisen on vaikea ymmärtää, sillä hän näkee siitä vain murto-osan. Kysymys on siitä, että miljoonat ja taas miljoonat linnut palaavat etelästä sankoin joukoin muuttovietin innoittamana syntymäseuduilleen Pohjolaan.
Kuulet taivaalta hanhien kaklattavan äänen, ja pian näkyy auramainen meluava parvi, jota kokeneet auran vetäjät johtavat vetovastuutaan vaihtaen. Vaistomaista, ja tärkeää toimintaa kaikkien selviytymisen kannalta.
Matka pesimäseuduille kestää jopa pari kuukautta. Sääolosuhteet saattavat muuttua nopeasti, vaaroja on lukemattomia ja ne kaikki täytyy huomioida muuttomatkan edetessä. Matkalla pysähdytään tankkaamaan ja lepäämään muutamaksi päiväksi johonkin rannikolle tai peltoalueelle ja sitten matka taas jatkuu. Ja tavoitteesta ei tingitä!
Kokonaan oma tarinansa on se, kuinka linnut löytävät takaisin tutuille pesimäseuduilleen. Apukeinoina ovat vanhojen lintujen kokemus ja ns. perintöaisti, maastojen muodot, maapallon magneettikenttä, yömuuttajilla tähtitaivas ja päivämuuttajilla auringon polarisoitunut valo. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella myös hajuaisti on tärkeä tunnistuskeino tuttujen alueiden löytämisessä.
Lintujen kevätmuuton tavoitteena on päästä tuottamaan jälkeläisiä alueelle, jossa on turvallista ja riittävästi ravintoa jälkikasvulle. Vastaavanlaista vuodenaikojen mukaista liikkumista on myös joillain nisäkkäillä, kuten peuroilla ja hirvellä.
Arktikaa odotellessa nauttikaamme muista toukokuisen luonnon ihmeistä!
