Suomea vaivaavan rahapulan syypää on kaikesta päätellen edellinen hallitus. Voi kunpa olisimme olleet niin viisaita kuusi–seitsemän vuotta sitten, että olisimme jotenkin hajottaneet silloisen hallituksen, niin meillä ei olisi tänään sellaista typerää edellistä hallitusta, joka olisi tehnyt nämä virheet.
Porvaripuolella halutaan ”lisätä yksilön vastuuta yhteiskunnassa”. Mummojen ja pappojen hoidosta vastaisivat pojat, tyttäret, langot, vävyt ja kälyt. Poissa laitoshoidosta, poissa silmistä, poissa mielestä. Ehdotus arveluttaa. Olisiko lähiomaisilla tarpeeksi hoitotaitoa? Lähiomaisella itselläkin on yhtä ja toista kremppaa, eikä pappaa jaksa nostaa kunnolla pöntölle tai viedä pesulle.
Mitä jos säädettäisiin peruutuspeili kohdalleen ja katsottaisiin kirjaa nimeltä 1960-luvun sosiaalipolitiikka? Sellaisen julkaisi yhteiskuntapoliitikko ja Alkon pääjohtaja Pekka Kuusi v. 1961. Suomi kansainvälistyi ja kilpailu kiristyi, mutta myös rakenteet ja asenteet jarruttivat kehitystä. Kuusi näki sosiaalitoimen positiiviseksi tekijäksi, jota pitää kehittää, ei näivettää. Jokin tällainen uusi oivallus olisi tarpeen nykyäänkin.
Yksi suuri ongelma on rakennustoiminnan pysähtyneisyys. Aiemmin on pidetty normina sitä, että puolet kerrostalon asunnoista on myytävä ennen rakennuksen valmistumista. Nyt on myyty vain 6–7 asuntoa.
Tekemätön työ on ilmeisesti asia, joka on liimattu Suomi-neitoon, en tiedä tarkemmin, mihin osaan kroppaa, mutta katsoisin Itä-Suomeen ja pääkaupunkiseutuun päin. Keski-Suomessa en ole nähnyt rakennustoimintaa sen jälkeen, kun Jyväskylän keskustassa saatiin vuosi sitten korkea kerrostalo valmiiksi.
Tokihan vanhatkin rakenteetkin vanhenevat aikanaan ja ne pitää vaihtaa uusiin. Sillon vaaditaan korjausrakentamistaitoja. Adlercreutzin mukaan asia ratkeaisi jos palautetaan kotitalousvähennys. Kun työttömyysturvan suojaosa, 300 €/kk, ei enää kannata ottaa vastaan lyhyitä työurakoita.
Lopuksi tietovisa. Sanopa, mitä yhteistä on seuraavilla kaupungeilla tai valtioilla:
Reykjavik/Islanti, Espanja, Alania/Antalia/Istanbul/Turkki, Kypros, Puola, Baku/Azerbajdžan ja pääkaupunkiseutu/Suomi?
Syy liittyy huonoon talouden hoitoon. Kaikissa näissä paikoissa on käsittämättömät määrät myymättömiä tyhjiä kaupunkiasuntoja. Puolassa niitä on 15 miljoonaa, Espanjassa 3 miljoonaa, Turkissa ehkä 500 000–700 000. Muissa kohteissa on pienemmät luvut, mutta pienissä kansantalouksissa pitääkin katsoa tyhjien asuntojen suhteellista osuutta.
Bakun tyhjien aasuntojen määrää ei voi mistään lähteestä varmistaa, mutta iltaisin ja öisin todellisuus näkyy. Laajat kerrostaloalueet ovat pimeinä eli niissä ei asuta. Näin on ollut ainakin Bakun Eurovisio-kisoista alkaen
