Kun syksyllä kaikki ihanat kasvit kuolevat ja puut tiputtavat kauniit lehtensä, niin tuntuu, että tässä tapahtuu kyllä huutava vääryys. Eihän näin pitänyt käydä kun juuri kaikki oli niin kukkeimmillaan.
Sitten tulee talvi ja luonto ikäänkuin pidättää hengitystään. On hiljaista ja rauhallista, kunnes unohdettu kevät koittaa yllättäin jälleen. Maasta nousee vähitellen lisää ja lisää ylösnousemusiloa kaikissa väreissä, yli äyräiden.
Juuri nyt saamme todeta tätä uuden kasvua ympärillämme. Luonnossakin elämä voittaa kuoleman kuin pääsiäisen sanomassa. Se on ihan henkeä salpaavaa. Siis on olemassa elämän kevät, ajattele! Se on juuri sinua varten valmistettu.
