”Vanhat kansalliset nimet loka-, lika- ja ruojakuu ilmaisevat sattuvasti lokakuun yleisluonteen ja samalla sen tunnepohjan, jolla otamme tämän kuukauden vastaan. Useissa Euroopan sivistyskielissä se yleensä on vain october, värittömästä, kahdeksatta kuukautta merkitsevästä latinan sanasta. Vanhat roomalaiset aloittivat vuoden maaliskuussa, joten october oli heille vuoden kahdeksas kuukausi.” (Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto 1997).
Kurkien lähtö ja termiikki
Syyskuun loppu ja lokakuun alku on kurkien massamuuton aikaa. Näitä komeita lintuja oli runsaasti liikkeellä syyskuun lopulla. Muuttoa edistivät pohjoinen ilmavirtaus sekä aurinkoiset ja lämpimät päivät.
Päivän edetessä ja auringon lämmittäessä maanpintaa syntyy pystysuuntaisia ilmavirtauksia eli termiikkejä. Ne mahdollistavat näiden suurikokoisten, leveäsiipisten lintujen liitolennon ja tuhansien kilometrien matkanteon mahdollisimman vähäisellä lihasvoimalla.
Linnut nousevat aluksi epämääräisenä joukkona ylös, ja saavuttaessaan riittävän korkeuden muodostavat auran ja suunta kohti etelää alkaa johtajalinnun opastamana seuraavaan termiikkiin. Näin matka jatkuu pienin pysähdyksin kohti Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän talvehtimisalueita.
Myös auramuodostelmassa säästyy energiaa, sillä kärjessä lentävä lintu muodostaa siivillään ylöspäin suuntautuvia ilmavirtauksia, ja helpottaa näin perässä tulevien lentoa. Aika ajoin auran johtajuus vaihtuu, sillä kärjessä lentäminen on raskainta.
Tikkasodasta suojelurauhaan
Yksi hienoimpia esimerkkejä uhanalaisten lajien suojelussa saavutetuista voitoista Suomessa on valkoselkätikka. Vielä 1950-luvulla sitä oli pesivänä n. 900 paria. 1990-luvun alussa pareja oli enää vain 30-50, ja laji luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi.
Valkoselkätikan ahdinko johtui runsasta lahopuuta sisältävien lehtimetsien vähenemisestä. Metsähakkuiden takia valkoselkätikalle ei ollut tarpeeksi sopivia pesimämetsiä eikä talvisen ravinnonsaannin turvaavia elinympäristöjä.
WWF:n toimesta perustettiin vuonna 1990 asiantuntijaryhmä, joka alkoi kartoittaa valkoselkätikan reviirejä, etsiä pesiä ja rengastaa poikasia. Lisäksi työryhmä vastasi lajin talviruokinnasta.
Erityisesti koivut, haapa, harmaa- ja tervaleppä sekä raita ovat valkoselkätikan suosiossa. Merkittävä osa valkoselkätikan suojelua on ollut lajin elinympäristön suojelu. Olennaisena osana tähän liittyvät metsien monimuotoisuuden turvaaminen ja kestävä metsätalous, jotka hyödyttävät ko. elinympäristössä eläviä muitakin eläin- ja kasvilajeja.
1990-luvun alussa maanomistajien kanssa käytiin hyvinkin kiivasta keskustelua suojelusta; puhuttiin paikoin jopa tikkasodasta. Mutta suojelumyönteisyys voitti ja tällä hetkellä Suomessa pesivän kannan lukumäärä on kasvussa ollen n. 500 paria.
Haukkaa omenaa varovaisesti
Omenasato on tänä syksynä ollut hyvä. Kesäomenien aika alkaa olla jo ohi, mutta syys- ja talviomenia vielä riittää. Näin syksyllä ampiaisia on vioittuneissa omenissa todella paljon. Ne herkuttelevat mädäntyneiden omenien sokerilla ja käymistuotteilla, mutta myös liha ja kala kiinnostavat niitä.
Ampiaiset elävät ihan kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää, sillä ennen kuolemaa niillä ja vanhalla kuningattarella on kiire sokerinautintoihin! Uusi kuningatar jää talvehtimaan johonkin suojaisaan paikkaan ja jatkaa elämäänsä seuraavana keväänä munien uuden sukupolven. Ole siis tarkkana ennen kuin puraiset maahan pudonnutta omenaa!
Kaunista syksyä kaikille lehtemme lukijoille!
