Sotiemme veteraanien kirkkopyhä alkoi 13.9.2026 messulla Palokan kirkossa. Liturgina toimi kappalainen Antti Hiltunen, avustavana pappina seurakuntapastori Seppo Hautalahti ja kanttorina Sanna Saarenpää. Tekstinlukijana toimi Hannu Paalimäki.
Saarnassaan Hiltunen käsitteli mm. sotiemme veteraanien keskeistä toimintaperiaatetta, ”veljeä ei jätetä”. Veljeä ei jätetty, vaikka jättäminen olisi ollut auttajalle helpompaa ja vaarattomampaa. Moni veteraani on saanut kiittää omasta hengestään niitä, jotka noudattivat tätä periaatetta.
Messun jälkeen oli tarjolla maukasta lohisoppaa ja kahvin kera oli omenapiirakan lisäksi, voisiko sanoa jo perinteeksi muodostunut tammenlehväpipari.
Lounaan jälkeen alkaneen kirkkopyhän juhlan juontajana toimi pastori Seppo Hautalahti. Musiikista vastasi Mieskuoro Alvar.
Tervehdyksessään Tammenlehvän Keski-Suomen Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Ruuskanen kuvasi perinneyhdistyksen toiminnan tarkoitusta, tavoitteita ja tehtäviä.
– Perinneyhdistyksen toiminnan tarkoituksena on jatkaa veteraanien tuki- ja huoltotyötä, järjestää erilaisia virkistystapahtumia sekä vaalia veteraanisukupolven kulttuuriperintöä ja siirtää sitä tuleville sukupolville.
– Keski-Suomessa asuu vielä noin 20 viime sotien nais- ja miesveteraania ja noin 160 veteraanien leskeä ja puolisoa.
– Perinneyhdistyksen yhtenä keskeisenä tehtävänä on edistää maakuntamme maanpuolustushenkeä yhteistyössä eri järjestöjen ja viranomaisten kanssa sekä järjestää perinnetapahtumia ja juhlia.
Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan tervehdyksen toi kirkkoherra Kaarlo Saarento. Puheessaan hän käsitteli Jumalan huolenpitoa ja sen läsnäoloa sotasukupolven elämässä.
– Jumalan huolenpito ei aina näyttäytynyt suurina ihmeinä, vaan usein siinä, että jaksettiin vielä yksi päivä, autettiin toista ja sodan jälkeen rakennettiin uudelleen maata ja yhteiskuntaa yhdessä.
Juhlapuheessaan pääkirjoitustoimittaja, väitöskirjatutkija Pauliina Ylitalo puhui luottamuksesta Jumalaan ja toisiimme.
– Kun talvisota syttyi, suomalaiset luottivat toisiinsa ja Jumalaan. Jumalaan luottaminen antoi heille voimaa ja rohkeutta, mutta myös keskeisen tärkeää lohtua ja toivoa täysin lohduttomilta tuntuvina hetkinä.
– Talvisota pakotti suomalaiset huomaamaan, että elämästä voi selvitä vain toisiinsa turvaamalla. Kaikkein tärkein veteraanien perintö on juuri se, että hädän hetkellä suomalaiset luottivat toisiinsa. Pitivät toisistaan huolta.
– Toisiimme turvaamisen ja yhteisvastuun ajatuksen haluamme säilyttää suomalaisuuden ytimessä myös tulevaisuudessa.
