Naapurimaissa pidettiin syyskuussa vaaleja. Venäjällä tulos oli vakaa ja varma. Kun etukäteen hoidettiin muutosta halunneet puolueet pois vaihtoehdoista, tulos oli selvä. Demokratia ei Venäjälle juurru. Ei juurtunut tsaarien eikä kommunismin aikaan eikä nytkään. Puoluediktatuuri tai henkilödiktatuuri elää yhä. Pahoja molemmat. Sota ja väkivalta jatkuvat.
Saksan eräissä osavaltiovaaleissa demokratia jylläsi perusteellisesti. Äärivasemmisto ja -oikeisto murjoivat vanhan vallan. Pitkään sielläkin puuhattiin puolueen kieltämistä. Ennenkuulumatonta sekin läntisessä demokratiassa. Historian pelko elää on syytä tai ei.
Kansankoti Ruotsi sai täpärän parlamenttivaalituloksen. Valtablokki vaihtui. Vai vaihtuiko, se selviää vaalitarkastuslautakunnassa, jolle on tehty yli 15 000 vaalivalitusta. Ennenkuulumatonta sekin vahvassa sivistysvaltiossa. Luottamus koko järjestelmään on saanut valtavan kolauksen. Ohjasivatko imaamit alamaistensa äänestyskäyttäytymistä? Vaikuttiko tämä lopputulokseen? Vakavia kysymyksiä.
Tänä syksynä on vielä ainakin kahdet vaalit. Lähi-Idän ainoassa demokratiassa Israelissa pidetään vapaat monipuoluevaalit. Se on poikkeuksellista alueella, jossa kymmenet diktatuurit kurittavat kansojaan. Tämän lehden ilmestymispäivänä Israelissa muistellaan terroristien tekemää hirmuista yli 1200 nuoren ihmisen verilöylyä, joka tapahtui tasan kolme vuotta sitten. Sitä seurasi sota terrorismia vastaan. Tämä yhdistää kansaa eikä voi olla vaikuttamatta myös vaalitulokseen.
Herää kysymys, mitä tapahtuisi, jos myös jokaisessa islamilaisessa maassa kansa saisi valita vapaissa vaaleissa poliittiset päättäjänsä. Kansa haluaa rauhaa, ei sotaa. Vapaissa vaaleissa kansa ja rauha voittavat. Diktaattoreille sota ja oman kansan kuritus ovat vallassa pysymisen keinoja. Demokratia on rauhan, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien paras tae.
Toiset mielenkiintoiset vaalit pidetään marraskuun alussa Yhdysvalloissa. Välivaaleissa mitataan presidentti Donald Trumpin politiikan kannatus. Hänen pian 20 kuukautta kestänyt toinen kautensa on ollut tapahtumia täynnä. Positiivisia ja negatiivisia yllätyksiä on riittänyt. Vaalilupauksille on käynyt kuten niille usein käy. Suurelta osin ovat toteutumatta.
Äänestäjät tekevät päätöksensä kaikkialla, myös USA:ssa, ensi sijassa oman ja perheensä taloudellisen aseman pohjalta. Naisilla rahat ja pankkikortti ovat koko ajan käden ulottuvilla käsilaukussa, miehillä lompakko on ns. perstaskussa. Siis hyvin lähellä ihoa, sydäntä ja aivoja. Jos lompakko tai pankkikortin saldo on tyhjä, syylliseksi katsotaan poliittiset päättäjät eli maan hallitus. Vaaliuurnilla tämä vie sympatiat niihin ehdokkaisiin, jotka lupaavat eniten. Tämä ajattelu on muuten johtanut monet demokratiat velkakierteeseen.
Vaalinäkymät USA:ssa ovat ristiriitaisia. Talous kasvaa ja työllisyysluvut ovat hyvät. Inflaatio ja korot aiheuttavat epävarmuutta. Liittovaltion velka huitelee huippuluvuissa. Vaalitulos voi kääntyä kumpaan suuntaan tahansa.
Kaikissa vaaleissa on myös jokin yllätystekijä. USA:ssa se voi nyt olla suhtautuminen toisen pääpuolueen ideologiseen suuntautumiseen. Valtava metropoli New York sai taannoin vaaleissa islamistitaustaisen äärivasemmistolaisen pormestarin. Samantapaisia ehdokkaita puolueella on myös välivaaleissa. Niissä näemme, voiko perinteisesti kapitalistisessa maassa menestyä puolue, joka tarjoaa tällaista vaihtoehtoa.
Vapaat vaalit ovat maailmalla melko harvinaista herkkua. Valtaosa ihmiskunnasta elää vailla ihmis- ja kansalaisoikeuksia, joihin ääni- ja vaalioikeus kuuluvat. Itsestään selvää ei mikään ole. Ei kansallisesti eikä varsinkaan, kun tiedämme nykyiset mahdollisuudet vaalivaikuttamiseen sosiaalisen median ja tekoälyn hallitsemassa rajattomassa maailmassa.
Näin sivusta on mukava tarkkailla vaalitapahtumia meillä ja muualla. Samalla voi odotella omia kevään eduskuntavaaleja, joihin puolueet kiivaasti valmistautuvat sekä ehdokkaita nimeämällä että vaaliohjelmia laatimalla.
