Olimme jo 1967 lähtien kierrelleet ympäri Eurooppaa eri tilanteissa mutta jostain syystä, jo silloin suomalaisten suosima Espanja, oli maana jäänyt meiltä täysin kokematta. Espanja lähentyi kun syksyllä 1984 ystäväpariskunta muutti terveydellisistä syistä Espanjan Aurinkorannikolle ja siellä kaupunkiin Marbella.
Itse vierailin heidän luonaan 1985 ja ihastuin täysillä tämän paikan tunnelmaan: mantereen puolella korkeat vuoret ja toisella puolella Välimeri, jonka horisontissa näkyy Marokon vuoristo.
Marbella oli valikoitunut heidän asuinpaikakseen yhteisen ystävämme, Pentti Barckin, suosituksella. Hän oli nimittäin käynyt tässä pikku kalastajakaupungissa jo 1952; olen nähnyt valokuvan jossa Pentti on vanerirakenteisen asuntovaunun edessä Välimeren rannalla. Myöhemmin olen saanut tietää, että jyväskyläläiset Antti ja Taimi Lahtinen olivat muuttaneet kaupunkiin jo 1950-luvun puolivälissä myös terveydellisistä syistä. Antti oli yrittäjänä Jyväskylässä ja rakennuttanut muutamia, edelleen käytössä olevia rakennuksia tänne. Oli luonnollista että uudessa asuinpaikassa Marbellassa, hän sai ajatuksen ostaa silloin erittäin edullista peltomaata tämänhetkisen kaupungin keskustasta useita hehtaareita. Hän osti myös omaksi talokseen pienen kalastajamökin aivan meren rannasta ja laajensi rakennusta mukavaksi kodiksi. Tämä rakennus toimii edelleen kunnostettuna yhtenä Marbellan turistitoimistoista josta minä myöhemmin hain vuosikymmenet paikallislehdet.
Toiminnan miehenä Antti kuitenkin katseli mailtaan itselleen paikkaa johon tulisi hieno talo ja erillinen asunto puutarhurille. Tämä toteutui 60-luvun taitteessa. Antin myötä samoihin aikoihin hän alkoi rakentamaan varakkaille jyväskyläläisille lomataloja kadun varteen, joka sai myöhemmin nimekseen Calle Pablo Casals. Näistä taloista on enää jäljellä yksi, ns. ”Selmon talo” jossa toimii nykyisin hammasklinikka.
Vuosi 1963 on aika, milloin kaupunkiin tutustui myös kaksi jyväskyläläistä arkkitehtiä, nimittäin Hannut Asunta ja Kiviranta. Asunnat asuivat Lahtisten puutarhurin talossa kolme kuukautta ja kolmihenkinen perhe teki edestakaisen matkan Suomesta pienellä Simca 1000 henkilöautolla. Hannu Kiviranta taas vieraili ruotsalaisen rallikaverinsa kesäasunnolla La Campanan alueella Nueva Andaluciassa, josta osti myöhemmin myös itselleen asunnon.
Ensimmäisen vierailun jälkeen aloimme vaimon kanssa vierailla vuosittain ystäväpariskuntamme luona jotka olivat hankkineet mukavan kaksion juuri samaiselta Pablo Casals-kadulta. Vaimon alkuaikojen hyttyskammon jälkeen myös hän rakastui tähän upeaan kaupunkiin ja sen kieleen ja kulttuuriin.
Loppuvuonna 1988 sain ystäviltämme puhelinsoiton, jossa he kertoivat ostaneensa talon ja olivat päättäneet, että me ostamme heidän kaksionsa ”kesämökiksemme”. Niin me teimme ja näin loppui meidän ramppaaminen eri tasoisissa vuokra-asunnoissa. Osassa oli ”mönkijäisiä” siellä sun täällä ja yhteen asuntoon ryntäsi omistaja aamutuimaan, meidän vielä heräillessä sängyssä, joten nyt nämä riesat olivat meiltä pois.
Asuintalomme tonttinumero on 474 ja koska katumme on nimetty sellisti Pablo Casals’in mukaan, asuinpaikka oli minulle täydellinen!
Tässä jyväskyläläistäkin historiaa tihkuvassa kaupungissa viihdyimme seuraavat 34 vuotta ja aika monenlaisia tapahtumia näihin vuosiin sisältyy joista tulen kertomaan myöhemmissä tarinoissa.
