Toisaalta hyvinvointi-Suomessa on paljon valittajia, täällä maailman onnellisimman kansan asuttamassa maassa kaikuu itku ja valitus. Tulevaisuudesta ei kukaan osaa sanoa mitään varmaa.
Yritin verrata muutamien maiden julkisen sektorin menoja käyttäjien kannalta. Perinteinen verrokkimaa olisi luontevasti Ruotsi, mutta tähän tarkoitukseen se ei oikein sovi. Kapitalismi on päässyt Ruotsissa jylläämään esimerkiksi terveydenhoidossa niin, että sen palauttaminen siedettävään rooteliinsa on melko epävarmaa.
Norjan öljyntuotannosta keräämä öljyrahasto antaa pelivaraa, ja bruttokansantuote on reilusti korkeampi kuin Suomen. Norjassa valtio mahdollistavat sen, että valtio satsaa terveydenhuoltoon merkittävästi enemmän per capita eli nokkaa kohti kuin Suomi. Ehkä juuri tässä onkin ongelma ja sille ratkaisu: muutetaanpa Norjaan? Mitä siitä seuraisi+
Nimellinen bruttokansantuote
- Norja: 530 — 571 miljardia dollaria
- Suomi: 310 318 — 318 dollaria
- Ero: Norjan asukaskohtainen tuotos ja keskimääräiset tulot ovat huomattavasti korkeammat.
Kansantuote henkeä kohti
- Norja: n. 74 000 – 97 000 $ (= 65 000 – 75 000+ €)
- Suomi: n. 46 000 – 55 000 $ (n. 49 870 €)?
Norjassa odotellaan pelonsekaisesti sitä päivää jolloin öljy ja kaasu loppuu. Suomen tuotantorakenne on monipuolisempi: on hi-techiä ja metsätaloutta ja ties mitä. Mutta Norjalla on lisäksi yli biljoonan dollarin arvoinen valtion eläkerahasto. Suomen talous on monipuolisempi ja perustuu korkean teknologian teollisuuteen, metsätalouteen, valmistavaan teollisuuteen ja palveluihin.
Jos Norja saadaan nousuun, näillä eväillä Suomea ei saada. Missä Suomi on onnistunut yli sataprosenttisesti? Se on onnistunut ”generoimaan” julkisen sektorin velkaa enemmän kuin muut pohjoismaat. Sen velkaantumisaste lienee jo ylittänyt sadan prosentin rajan. Norjan luku on 50 % ja Ruotsin 35 %.
Täytyy kai nojata perinteisiin nousun moottoreihin: kehitysapu pois, opintolainat pois, lapsilisät pois, tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksen vähentäminen, sote-käyntien hinta ylös. Toimeentulotuen heikentämiseen lienee määrätty koko ministeriön henkilökunta, kansaneläkkeet painetaan alas, peruskououn oppikirjoista peritään niien hinta.
Tässä on kuitenkin vain muutama kymmen suomennostamiskeinoja, kuten eläkeiän nosto lähemmäs sataa vuotta ja ”Arvonlisäveron muutoksista voisi saada satoja miljoonia euroja.” Virhe on nähdäkseni tapahtunut jo 1970-luvulla. Silloin oli muutamia raha-asioissa pätevöityneitä poliitikkoja (mm. Ahti Pekkala) ja jokunen virkamies (kuten ”Raimo Sailas ja myöhemmin Sixten Korkman), jotka saivat muutettua rahainisteriön päällikköministeriöksi, ellei peräti superministeriöksi, joka leuhkasti sanelee, mitä on tehtävä. Ei ollut oikea ratkaisu se. Norjassa varmaan sekin olisi paremmin.
