Vuosien 2005-2009 välillä metsäteollisuus lopetti useita tehtaita, Nokia Oyj romahti ja finanssikriisi aiheutti? bruttokansantuotteen yli 8%:n romahduksen vuonna 2009. Julkisen sektorin palkankorotukset olivat isoja. Eurokriisi syvensi ongelmia. Suomikin alkoi pelastamaan euroa ja Kreikkaa. Valtion velkaantuminen alkoi.
Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana velkaantuminen jatkui. Sipilän hallitus yritti kääntää talouden suunnan ja olosuhteiden ollessa suotuisat onnistui kohtuullisesti. Jäykät työmarkkinat ja poliittiset paineet tukahduttivat uudistukset, joilla hallitus yritti saada kasvua aikaan.
Vuonna 2019 Rinteen johdolla rakennettiin hallitusohjelma nolla-korkotasoon luottaen. Hallituspuolueissa uskottiin, että rahaa on, korotonta velkaa saa eikä sitä tarvitse edes maksaa koskaan pois. Pysyviä menoja lisättiin. Velka jatkoi kasvua.
Marinin tultua pääministeriksi iski koronaepidemia vuonna 2020. Hallitus päätti luopua ryhtiä antaneista menokehyksistä. Jopa 20 mrd euron koronatuilla pidettiin yrityksiä, kuntia ja järjestöjä pystyssä. Toisella 20 miljardin velalla rahoitettiin keinotekoisesti kulutusta ja työllisyyttä. Syntyi syvä velkakierre.
Vuonna 2022 Marinin hallituksen velanotolla rahoitettu keinotekoinen elvytys hiipui. Työttömyys lähti kasvuun. Valtion vaihtuvakorkoisiksi muutettujen lainojen korkolasku lähti korkojen nousun myötä kasvuun. Venäjän hyökkäys Ukrainaan, uudet Venäjä-pakotteet, panostukset puolustukseen ja soteuudistus alkoivat nostaa valtion menoja voimakkaasti.
Keväällä 2023 julkisen talouden näkymä oli erittäin synkkä. Kokonaisveroaste oli maailman korkeimpia ja valtion velkaantuminen EU-maiden nopeinta. EU:n tarkkailuun joutuminen ja luottoluokituksen putoaminen uhkasivat. Edessä väijyi riski joutua ulkomailta saneltavaan julkisen talouden raakaan sopeuttamiseen.
Orpon neljän puolueen hallitus päätti aloittaa sopeutuksen omaehtoisesti tietoisena sen vaikeudesta ja rajusta vastustuksesta. Tavoite yhdeksästä miljardista lähestyy, mutta korko-, puolustus-, sote- ja eräiden muiden menojen kasvu on syönyt nettomäärän vajaaseen puoleen. Kohdentamisissa on tehty huonoja kompromisseja, mikä on aiheuttanut monia ongelmia. Velka on jatkanut ja jatkaa yhä nopeaa kasvua.
Moni puolue vaatii valtion velkaantumisen nopeaa lopettamista, mutta esittää samalla pitkän listan kohteista, mistä ei saa leikata ja mitä veroja ei saa kiristää. Moniin etuuksiin ja palveluihin ne vaativat lisää rahaa ja veroihin kevennyksiä. Tämä ei ole mahdollista. Menoja on karsittava ja verojakin joudutaan kiristämään. Kohteet ja tasot jäävät sovittaviksi.
Alkanut talouskasvu helpottaa edessä olevia taloustalkoita, mutta yhteistä valtion velkaa se ei poista.
Meidän sotien jälkeinen sukupolvemme on valitsemiensa päättäjien kautta valtavan ja kasvavan valtionvelan antanut syntyä. Jätämmekö velkavuoren ja rapautuvan pahoinvointiyhteiskunnan lastemme ja tulevien sukupolvien maksettaviksi? Vakavan eettisen pohdinnan arvoista.
Iso kiista on jo herännyt 1,62 miljoonan eläkeläisen kohtelusta. Pienimpien eläkkeiden leikkaamista ei kukaan ole ehdottanut. Olisiko usean tuhannen euron kuukausieläkkeiden indeksikorotuksia mahdollista ja kohtuullista pienentää? Tätä on syytä pohtia myös sukupolvien välisenä oikeudenmukaisuuskysymyksenä.
Mielenkiinnolla voimme odottaa kaikkien puolueiden leikkaus- ja veronkiristysohjelmia noin 10 miljardin euron arvoisista toimenpiteistä, joilla kansaamme alkavalla vaalikaudella kuritetaan. Vaaleissa äänestäjän on tärkeää tietää kunkin puolueen tarjous.
