Pop-muusikon ensimmäinen vaihe päättyi uuden vuoden aattona 1969 ja tammikuussa tulikin mietittävää; mitäs nyt soittajalle tapahtuu? Hektisten ja kiireisten vuosien jälkeen rauhallinen armeijan 11 kuukautta mukavine soittoineen antoi taas uutta kipinää musiikin iloihin. Olin ennen armeijaa niin täynnä soittamista ja matkustamista, että harkitsin jo lopettamista ja eräs esikuvani kiteytti asian sanontaan: Audience is heavenly, but travelling is hell (yleisö on ihanaa, mutta matkustaminen helvetillistä).
Tuli siinä perustettua perhekin ja mentyä jopa päivätöihinkin.
Ei mennyt kauaa, kun alkoi lankapuhelin soida ja monenlaisia tuuraus-keikkoja ilmaantua. Ylen maakuntaradiossa oli sunnuntai-aamuisin parin tunnin musiikillinen viihdeohjelma jota juonsivat Pentti Vainio ja Kimmo Chydenius. Kasasimme tähän ohjelmaan house-bändin jossa soittivat Pepe Hämäläinen rummut, Matti Puurtinen koskettimet ja minä soittelin bassoa. Kokoonpano myös vaihteli tilanteen mukaan, soittajina olivat myös Upi Helkovaara ja Jose Castello.
Tanssipaikkoja kierteli suosittu paikallinen yhtye johon minua pyydettiin bassoa soittamaan, kun vakituinen basisti muutti etelään. Olin antanut tälle laulavalle basistille soittotunteja joiden alussa huomasin yllätyksekseni että tunnit alkoivatkin basson virittämisestä! Mutta hänellä oli varmaan auto! Kilpailin tästä basistin paikasta tulevan huippubasistin kanssa ja ilman lahjomista jotenkin sain tämän paikan. Keikat olivat tuplahintaisia verrattuna aiempiin, mutta kun olin muutaman viikon kiertänyt paikallisia tanssipaikkoja soittaen iskelmä-ja perinteistä tanssimusiikkia joku alkoi ”tökkimään”. Niin kunnioitettavaa kuin tanssimuusikkous onkin se ei ollut minun juttuni; toimia seisovana jukeboxina ainoastaan tanssittavaa rytmiä soittaen.
Tuli taas uusi puhelinsoitto, minulle tarjottiin Jyväskylän ensimmäisen diskon organisointi ja vetäminen. Se tuntui hetkellisesti hyvältä: olla musiikin kanssa tekemisissä ihmisiä tanssittaen ilman roudausta ja soittamista. Parilla kaverillani oli levykauppa Posetiivi & Positiivi, heiltä hankin uusinta disko-ja glittermusiikkia ja tämä hittimusiikki täytti Seurahuoneen. Siihen aikaan disco alkoi orkesterin lopetettua soiton klo 24.00! Mutta arvatkaas mitä…eihän se soittajan sielu viihtynyt yhtään levyjä vaihdellen ja tanssivaa ihmismassaa tuijotellen. Onneksi sain innokkaan jatkajan tähän hommaan japanilaisesta Toshiniba Tanakasta, joka olikin sen alan ammattilainen ja hoiti hommia pitkään.
Upi Helkovaara oli kasannut bändin, joka säesti tulevaa tähteä Beritiä ja kun bändin basisti Saka lähti pariin eri otteeseen pitemmälle lomalle, niin minähän menin tuuraamaan, taas oli mukava soittaa elävää musiikkia. Kosketinsoittaja Tikellä oli Kleinbussi jolla teimme bändin keikkamatkat ja tässä yksi kauhea esimerkki: olimme menossa talvipyryssä kohti kylpylähotelli Summassaarta ja Tikke lähti pitkällä suoralla ohittamaan rekkaa eikä Kleinbussi ollut niitä kiihtyvimpiä kulkupelejä. Pääsimme ohituksessa puoleen väliin rekkaa kun huomasimme lumipyryssä vastaantulevan rekan! Tikellä oli kuitenkin pelisilmää; tiesi ettei auto kiihdy eikä voi jättäytyä rekan taakse. Hän ajoi aivan ohitettavan rekan kylkeen kiinni, niin että näin rekan pyörien pyörivän viiden sentin päässä minusta, Tikke sanoi että pitäkää kiinni. Molempien rekkojen kuljettajat olivat ammattimiehiä ja ajoivat molemmat aivan tien reunaan, näin me suoritimme ohituksen kolme autoa rinnakkain!
Taukoruokailussa Tikke oli myös nopeaakin nopeampi: kun minä keräsin vielä ruuasta sipuleita pois lautasen reunalle, niin Tikke jo pyyhki suupieliään ruuasta kiitellen. Siihen aikaan sai vielä tupakoida ja hän veti antaumuksella ruokasavut ja kun hän otti tupakan pois suustaan, tekohampaat olivat edelleen tupakan ympärillä! Koita siinä sitten rauhassa syödä.
Matti Puurtinen kävi myös tuuraamassa Beritin yhtyeessä ja hän oli tuleva Turun kaupunginteatterin ja TV2:n kapellimestari ja myös Euroviisu-säveltäjä. Joten soitto sujui aika mainiosti. Eihän siinä aikaakaan mennyt kovin kauaa kun Upi Helkovaara ja Jose Castello pyysivät meitä vakituisiksi bändiin. Tästä alkoi yli neljän vuoden yhteinen taival, josta myöhemmin.
