Vuotta 2008 voidaan perustellusti pitää käännekohtana. Silloin koettiin raskaasti metsäteollisuuden useiden tehtaiden alasajo, Nokia Oyj:n kännykkäbisneksen romahdus, kansainvälinen finanssikriisi ja terveydenhoitoalan mittavat palkankorotukset, jotka levisivät kaikille muillekin aloille. Poliitikot ummistivat silmänsä. Mitään sopeutustoimia tai julkisten menojen leikkauksia ei tehty. Uskottiin, että kaikki ongelmat ovat tilapäisiä ja poistuvat itsestään.
Toisin kävi. Tuli uusi kriisi, kun useat EU-valtiot, Kreikka pahiten, ajautuivat maksukyvyttömiksi. Ne pelastettiin muiden jäsenmaiden, myös Suomen, tuella ja vuosikymmenten mittaisillla korottomilla lainoilla. Valtion menoja lisättiin.
Vuonna 2013 tehty yhteisöveron eli yritysveron raju keventäminen (25,5%:sta 20%:iin) toi kasvua ja helpotusta, josta Sipilän hallitus sai nauttia muutaman vuoden.
Vuonna 2020 Suomeen vyörynyt korona-pandemia antoi Marinin hallitukselle perusteen poistaa velanottorajoitukset. Velkaa otettiin nopeasti yli 40 mrd euroa, josta puolet käytettiin väljästi pandemian seurausten lieventämiseen. Toinen puoli meni muuhun kulutukseen. Leikkauslistoja ei edes yritetty tehdä. Kansa toki oli tyytyväinen, kun elämä ei vaikeutunut.
Talvella 2022 alkoi sota Ukrainassa ja Suomen talouden ja työllisyyden heikkeneminen. Keväällä 2023 uusi Orpon hallitus joutui toteamaan, että velkakehitys johtaa katastrofiin, ellei sitä pysäytetä. Hallitusohjelma sisälsi noin yhdeksän miljardin sopeutukset. Se merkitsi rajuja menoleikkauksia.
Talouskasvun alkaminen viivästyi. Valtava velkataakka nosti korkolaskun nopeasti noin 0,5 miljardista yli kolmeen miljardiin. Sote-uudistus ei tuonut säästöjä, vaan miljardien lisämenot valtiolle. Presidentti Trumpin vaati puolustusmenojen kasvattamista nopeasti ja pysyvästi useilla miljardeilla euroilla vuosittain. Myös työttömyys- ja muut etuusmenot kasvoivat. Verotulot eivät kasvaneet työttömyydestä ja yritysten vaikeuksista johtuen.
Vaikka tällä vaalikaudella hallitus on tehnyt noin yhdeksän miljardin menosäästöt, em. korko-, puolustus-, sote- ja muiden menojen kasvu on puolittanut säästöt noin neljään miljardiin euroon. Velkaantuminen on jatkunut.
Pari vuotta sitten Suomi joutui EU:n liiallisen alijäämän tarkkailuun. Vuoteen 2030 mennessä velkaantumisen kasvu on pysäytettävä. Puolueet yhtä lukuun ottamatta ovat sitoutuneet vuoden 2030 jälkeiseen aikaan kohdistuvaan velkajarruun. Suomi on ankarassa kuristusotteessa ainakin kaksi seuraavaa vaalikautta. Tätä yksikään puolue ei pääse pakoon. Entistäkin rajumpia leikkauksia ja verojen kiristyksiä on edessä.
Tehdyt menoleikkaukset ovat olleet erittäin kipeitä vähävaraisille. Erityisesti lapsiperheköyhyys on järkyttävä tosiasia. Sillä on pitkä varjo tulevaisuuteen. Hyväosaiset eivät ole joutuneet kantamaan osaansa valtion velkakriisissä. He eivät saa lapsilisää lukuun ottamatta etuuksia, joista olisi voitu leikata. Arvonlisäveron kiristys on koskenut hyvätuloisiakin, mutta enemmän pienituloisia. Seuraavaksi on hyväosaisten vuoro.
Tehdyt menoleikkaukset, veropäätökset sekä työelämän ja muut uudistukset ovat viime syksystä alkaen saaneet Suomen talouden reippaaseen kasvuun, joka jatkuessaan alentaa myös työttömyyttä.
Vahva kasvu luo toivon paremmasta. Vain työllä ja yrittämisellä Suomi nousee.
