Tuli poikkeuksellinen hellejakso, joka Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantasen mukaan ei olisi ollut mahdollista ilman ilmastonmuutosta (KSML 15.8.2025).
”Suomessa lämpötila kohosi 12.7. 2025 alkaen peräti 22 päivää peräkkäin yli kolmenkymmenen asteen, mikä oli koko mittaushistorian ennätys. Tällainen hellejakso ei rasita vain luontoa vaan se kuormitti myös terveydenhuoltoa ja lisäsi hukkumiskuolemia. Tutkijoiden mielestä Pohjoismaissa tulee entistä enemmän varautua tuleviin hellejaksoihin, sillä on odotettavissa, että keskilämpötila nousee +2.6 asteeseen vuonna 2100.”
Metsäsittiäisten kuolema
Metsäretkellämme löytyi polun varrelta parisenkymmentä metsäsittiäistä kuolleina. Tällaiseen ilmiöön ovat varmaan monet muutkin luonnossaliikkujat törmänneet. Heräsi mielenkiinto, mistä oikein on kysymys. Asiaan oli pakko saada selvitystä ja kysyimmekin sitä yliopiston tutkija Jari Haimilta.
Jari kertoi, että ”ilmiö on varsin tavallinen, varsinkin loppukesällä. Jos kuoriainen on vielä elossa ja kääntää sen oikein päin, se melko varmasti kellahtaa uudelleen selälleen, aivan kuin sen liikekoordinaatio olisi täysin sekaisin. Selällään olevat yksilöt kuolevat melko pian. Asiaa oli pohdittu tutkijoiden kesken muutama vuosi sitten, mutta varmaa selvyyttä ei siihen saatu. Ehkä jollain tapaa yksilöt ovat sairaita tai loisittuja. Kuolleita yksilöitä pitäisi kerätä ja tehdä niille tarkat sisäiset tutkimukset. Hyvin erikoisesta ilmiöstä on kuitenkin kysymys.”
”Tik-tik-tik!”
Yksi alkavan syksyn merkeistä on se, kun punarinta, tuo piileskelevän pirteä lintu, tulee säksättämään pihapiirin puihin ja pensaisiin. Pensaasta kuuluu ”tik- tik-tik” ja vaikka kuinka yrität ääntelijää etsiä, et sitä välttämättä löydä.
Lintu ei malta olla päästämättä säksättelevää ääntelyään. Mutta kun oranssinpunainen rinta välkähtää pensaan oksistossa, salaisuus paljastuu. Punarinta onkin yksi symppislintujamme!
Pesää emme ole koskaan onnistuneet löytämään. Oletettavasti se pesii jossain lähellä kannonkolossa tai pensaan juurella, mutta siitä se ei pidä ymmärrettävästi kovinkaan ”suurta meteliä”. Viimeaikoina se on saatu pesimään myös pönttöihin.
Vanhoissa kansanuskomuksissa punarinnan sanotaan tuovan onnea. Intiaanikulttuureissa lintu symbolisoi auringon palaamista. Meille se on merkki ihanasta syksyn ensitervehdyksestä, joka antaa samalla tunteen kaiken jatkuvuudesta!
Elokuun lopun perhoskavalkadi
Elokuun lämpimät, aurinkoiset päivät saavat suuret päiväperhosemme liikkeelle. Jos pihapiirissä on värikkäitä perennoja tai yksivuotisia kukkia, niin perhosten tulo on taattu. Perhoskasvien top-kymppi on seuraava: punahattu, syysleimu, tähtiputki, mäkimeirami, ajuruohot, törmäkukat, kärsämöt, syyssyrikkä, tsinnia ja kosmoskukat (Kotipuutarhalehti 4.8.2022).
Itse olemme huomanneet, että myös kallionauhus ja keltainen tarhavillakko ovat erinomaisia perhosten ja kimalaisten houkuttelijoita. Luonnonkasveista parhaimpia ovat puna-ailakki, voikukka, nokkonen ja maitohorsma, joiden kukinta kyllä elokuussa alkaa jo olla ohitse.
Edellämainitut luonnonkasvit ovat myös tärkeitä perhosten toukkien ravintokasveja. Nokkonen lienee yksi parhaimmista. Sen lehdillä viihtyy ohdake-, herukka-, amiraali-, neito- ja tietenkin myös nokkosperhonen.
Kaunista alkavaa syksyä kaikille lehtemme lukijoille!
