Ajatus vie herkästi etelästä palaaviin lintuihin. Kevään ensiairueet, joutsenet saapuvat jo kun jokisulat avautuvat. Niiden trumpettien väkevä soitanta pudottaa mielen lumipeitettä rutkasti. Sitten pienempien lintujen kuten peipon, kiurun ja punarinnan laulu varmistaa edelleen kevään edistymistä, kuin pieninä lunta sulattavina sateen tihkuina.
Vihdoin korkealla taivaan sinessä kurjen huuto tai kuovin joikaus ovat jo kunnon eliksiiriä kesän odottajalle. Jäät järvistä katoavat. Kevään hellät sormet, välillä kylmätkin, hyväilevät mieltä. Kyllä tästä vielä kesä tulee!
Pienen ihmisen suuria ihmettelyjä
Luonnossa liikkuessaan ihminen ei varmaan koskaan pääse ihmettelystä. Kysymys odottaa toinen toistaan sillä luonnon ilmiöissä riittää ihmeteltävää. Hauskana versiona ihmettelystä tulee mieleen kirjailija Veikko Huovisen luoman Konsta Pylkkerön pohdinnat mm. tulen olemuksesta. Hän filosofoi asiasta ystävälleen Mooses Pessille mm. seuraavaa.
”Tuli on outo eläjä. Ei sitä näe missään, jos ei sytytä. Missä se rymyää väliajat? Mutta jos vaikka sinä Mooses raapaiset tulitikun, niin sehän syttyy liekkiin. Eikä se hypännyt leivinuunista, johon on toista metriä. Mistä se tuli, voipiko kukaan sanoa? Kun raapasette tulta, niin tulitikun myrkystä räiskähtää jonkin verran tulitikkupuuhun. Kun se on haapaa, niin se tulehtuu, ja silmänräpäyksessä iskee tulipasilli puuhun, ja hupsista! Tuli, onko sen ahneempaa elukkaa. Ja mihin se tulenliekki lähtee haaskaltaan?”
Sammakkojen kevätkarkelot
Lisää arkipäivän ihmettelyjä liittyy pihamme pieneen puutarhalampeen, joka katolta tulevien sadevesien vuoksi ei kuivu kesälläkään. Olemme kummastelleet sitä, mistä sammakot ja vesiliskot tietävät tulla siihen keväällä kutemaan. Mistä ne tietävät, että lampi ei kuivu kesän kuivimpinakaan aikoina. Kuivuvaan lätäkköönhän ne eivät mätimuniaan tuhlaa.
Pihalampeen ne tulevat ja pukkaavat sinne kutunsa. Parin viikon kuluttua lammen pohja on täynnä pieniä nutipäitä. Lammessa on kuitenkin vaaransa, sillä siellä viihtyvät myös sudenkorentojen ja sukeltajien ahnaat toukat. Suuri osa nutipäistä joutuu näiden petojen ruuaksi, mutta aina muutamia selviytyy loikkiviksi sammakoiksi tai kömpiviksi vesiliskoiksi.
Muuttajien taidonnäyte
Toinen ihmetyksen aihe tuli kokemukseeni pari viikkoa sitten kun yksinäinen kaakkuri lensi illansuussa kroukkuen ylitseni. Yksinäinen lintu oli matkalla pohjoiseen, illan hämärtyvässä taivaankaaressa. Hellyttävän herkkää!
Kuinka se muistaa kotipaikkansa, mistä tunnistaa syntymälampensa, miten se osaa suunnata juuri sinne, kaukaa Keski- ja Etelä-Euroopan rannikon leppoisilta seuduilta, monien vaarojen kautta Pohjolan perukoille.
Tiede on kyllä selvittänyt tätä vaistoon pohjautuvaa toimintaa. Muuttoon vaikuttavat mm. valon määrän muutokset ja sopivat ilmavirtaukset. Perille pääsyssä auttavat monet asiat kuten jo kokeneiden lintujen muisti, tähdet, aurinko ja maastomerkit. Apunaan on myös taito, joka meiltä ihmisiltä puuttuu: kyky aistia maapallon magneettikenttää.
Mikä älyohjelmien esiäiti on ohjelmoinut tällaisen vaistotoiminnan? Jo pelkkä ihmettely antaa ihmiselle syvempää tunnetta asioihin, vaikka vastauksia ei löytyisikään. Tunnetta, joka voi olla piristävää vaikka tuo pohdinta ei johtaisi mihinkään, eikä sillä olisi todellisuuspohjaa sen enempää kuin Konsta Pylkkerönkään pohdinnoilla.
Jäät suhisten sulivat
Tänä keväänä jäät lähtivät tai oikeammin sulivat pois Palokkajärvestä 17.4. eli hyvin varhain. Olemme tehneet havaintoja Palokkajärven jäiden lähdöstä 36 vuoden ajalta, ja keskimäärin jääpeite on kadonnut 29.huhtikuuta vuosien 1990-2025 aikana.
On kuitenkin suuri ero havaintojen alkuajoista tähän aikaan. Jäiden lähtö on selvästi aikaistunut. Jos otetaan ajanjakso 1990-1999, niin jäät lähtivät keskimäärin 5.5.. Ajanjakson 2000- 2025 aikana jäät lähtivät keskimäärin 26.4. eli lähes 1.5 viikkoa aikaisemmin.
Kaikkein varhaisimmat jäiden lähdöt ovat olleet 13.4. (v. 2007), 12.4. (v. 2014), 16.4. (v. 2020) ja tänä keväänä 17.4.. Varhentuneilla lähdöillä on monenlaisia haitallisia vaikutuksia ihmisten arkielämään. Talvikalastuksen aika lyhenee samoin luisteluja hiihtoreittien ylläpitoja käyttöaika.
Jäiden epävakaa sulaminen aiheuttaa ennen kaikkea jäällä liikkujille monenlaisia vaaratekijöitä. Uimaopetus- ja hengenpelastusliiton mukaan Suomessa hukkuu jäihin vajonneena keskimäärin 18 ihmistä. Kulunut talvi on ollut erityisen synkkä tässä suhteessa, sillä jo alkuvuodesta, tammi-maaliskuussa, hukkui 19 ihmistä.
Kesä tulee kaikesta huolimatta. Kaunista toukokuun aikaa ja lähestyvää tuomen kukintaa kaikille Palokka-lehden lukijoille!
