Samaisessa Raatikellarissa oli biljardihuone, jossa ravintolan työntekijöiden kaveripiiri tykkäsi pelata. Pöytää kiertäessä pelaajien keskuudessa virisi ajatus, että voisiko liikuntaa harrastaa ulkona tupakansavuisen biljardipöydän kiertämisen sijasta. Ajatusta toteuttamaan ryhtyi kolme innokasta eli Niemisen Hepe, Hinkkasen Eki ja Niemisen Jaska ja päätettiin aloittaa pipolätkän pelaaminen Harjun luistinradalla. Laji tuntui kuitenkin vähän hankalalta, joten harrastus vaihdettiin suosioon nousseeseen kaukalopalloon.
Tiilikaisen Torsti hommasi jostain koukkumailoja halukkaille niin ja pelaamiseen saatiin oma vuoro Kahakadun kaukaloon. Ryhmän nimeksi valikoitui Apelli joka tarkoittaa biljardisalin seinällä olevan liitutaulun varausvuoroja.
Minä liityin ryhmään Kahakadun kentällä erittäin tylsillä lainaluistimilla ja kun olin pari tuntia ”kävellyt” terät lintassa harrastuksesta nauttimatta, seuraavana aamuna urheilukauppaan ja tuliterät Graf-luistimet jalkaan ja avot!
Parikymmentä innokasta ”urheiluhullua” kirmaili riemukkaasti jääurheilun parissa koko talven ja kun jäät sulivat, päätimme jatkaa harrastusta jalkapallolla. Saimme vuoron yliopiston Campus-kentältä sunnuntaiaamuisin klo 10-12 ja varausta helpotti se että ryhmässä pelaili yliopiston henkilökunnasta henkilöstöpäällikkö ja proffa. Näin Apellilla oli urheilua koko vuosi sunnuntaisin ja joinakin vuosina kokeilimme myös torstaivuoroa joka oli jo liikaa. Jalkapallo houkutteli mukaan myös kansainvälistä porukkaa kun mm. kolme Petrescun muusikkoveljestä liittyivät mukaan ja kyllä siellä myös kuultiin nimiä Rahman, Hasan, Pablo ja Ali. Hauska ja iloinen pelailu houkutteli mukaan muitakin ulkomaalaistaustaisia taitureita.
Jypin pelaajista pari pelaajaa oli siirtynyt Lapuan Virkiään ja muistan, että muutamana sunnuntaiaamuna Nuuti ja Hessu kävivät aamuverryttelyssä Apellin porukoissa ennen kuin lähtivät sarjaotteluun Lapualle. Nähtiinpä ainakin kerran mukana pelaamassa tuulennopea laitahyökkääjä politiikko Mauri.
Puulaakisarjat pyörivät kymmeniä vuosia harrastelijoiden ”sarjapeleinä” ja näihin sarjoihin Apellikin osallistui innokaasti. Kaukalopallossa pelattiin yöturnauksia ja eihän siinä mitään järkeä ollut, että yön aikana pelattiin kolme ottelua, mutta näin tehtiin ja hauskaa oli!
Jalkapallossa olimme aika hyviä, paras tulos oli, kun kesällä 1984 voitimme kaupungin puulaakimestaruuden murskaamalla Palokunnan ammattiurheilijoiden joukkueen numeroin 1-0.
Apellissa oli paljon ravintolatyöntekijöitä ja muusikoita joten pääsimme pelaamaan Sokos-ravintoloiden turnauksiin ympäri Suomea. Nämä matkat tehtiin bussilla ja usein oli myös perheet mukana. Hotelliyöpymiset kuuluivat aina matkoihin ja erilaiset nähtävyydet kuten Sibelius-monumentti ja muut alueiden nähtävyydet tuli koettua porukalla ainakin Helsingissä, Kuopiossa ja Joensuussa.
Minä pelasin tiistaisin ja torstaisin jääkiekkoa Ukkometsoissa, sunnuntaisin Apellin peleissä ja kun Niemisen Jaskalla oli koripalloperhe, hän houkutteli minut perjantai-iltaisin Palokan koululle koripalloa pelaamaan.
Olin tietenkin päivätöissä koko ajan, kolme-neljä soittokeikkaa viikossa ja nuo mainitsemani urheilut siihen lisäksi, niin en hirveästi häirinnyt perheemme vapaa-ajan viettoa! Näin jälkikäteen iso kiitos perheelle siitä, että sain laittaa luistimet ja nappulakengät muutamia tuhansia kertoja jalkaan!!!
Apellin urheilutarina kesti lähes 40 vuotta ja kymmeniä keski-ikäisiä miehiä tuli virkistävän ja iloisen urheilun pariin, kaikki olivat tervetulleita pelaamisen tasosta riippumatta. Muutamia saunailtoja ollaan pidetty, ystävyyssuhteet ovat jatkuneet ja nykyisin aika monella Apellin jäsenellä on tapaamispaikkana Musaklubi Popparissa kuukauden ensimmäisenä perjantaina.
