1970-luvun alussa meille suurille ikäluokille rakennettiin uusia asuntoalueita ja meidän perheemme ensimmäinen oma asunto sijaitsi Keltinmäessä, aika mukavassa osoitteessa: Samettijalka. Samalle alueelle oli löytänyt tiensä myös kymmenkunta samanikäistä soittajaa, joten yhteisiä illanviettoja alkoi tulla soittoharrastuksen ohella. Yksi heistä oli nykyinenkin soittokaverini Pepe Hämäläinen johon olin tutustunut bänditouhuissa jo 1966 ja nyt kahdeksan vuotta myöhemmin urheiluhulluina aloitimme uudelleen kuntoilun lenkkeilemällä Köhniöjärven ympäri. Löysin myös uimahallin kuntosalin ja uinnin ja entisen JKU-valmentajani Mauri Jormakan kuntosalin Väinönkadulta josta sai silloin niin harvinaisia amerikkalaisia college-puseroita.
Matti Puurtinen oli lähtenyt Turkuun kapellimestariksi ja Jose Castello työn perässä Ouluun, joten 1975 alusta oli vähän sekalaisia kokoonpanoja joissa tuli soiteltua ja säestin mm. entistä nuorisotähteä Kai Lindiä. Kai valitteli pitkin iltaa että hän ei pidä näistä solisti keikoista kun hän ei tiedä mitä siinä lavan edessä pitäisi tehdä hurmatakseen yleisön. Hän oli muusikko joka halusi olla yksi bändin jäsenistä, kuten tunnetussa Four Cats-lauluyhtyeessä. Olin jo 60-luvun lopulla säestänyt Ankin viimeiset lavakeikat ja nyt sama toistui Kai Lindin osalta minun todistaessani asian. 1976 päätimme Upi Helkovaaran kanssa, että soittohommat tapahtuisivat pääosin Jyväskylässä ja soittopaikoiksi vakiintuivat Jyväshovi ja Seurahuone. Upi soitti jo tyylikkäästi Hammond-urkuja, Pepe Hämäläinen oli loistava laulaja ja myös tottunut rumpali ja minä soittelin Precission-bassoa, joten kolmeäänisesti laulava Upisound-trio oli kasassa. Tämä ryhmä toimii nykyisinkin Steeples-yhtyeen perus-soundina.
Soittelimme Jyväshovissa lähes kolmen vuoden ajan niin, että parhaimpana vuotena olimme siellä yhdeksän kuukauden aikana. Näin kerran parin naishenkilön astuvan sisään, katsovan meidän suuntaan ja toteavan: Taasko nuo ovat täällä! No, ei me aina oltu koska joskus soitimme sadan metrin päässä Seurahuoneella!
Kun Pepe Hämäläinen lähti työn perässä Kouvolaan 1978 lopussa, muuttui kokoonpano taas kvartetiksi, jossa jouduinkin vuoden ajan soittamaan kitaraa, kun hävisin arvonnan basson soitosta Peltosen Arin kanssa. Kun Ari lähti Katri-Helenan bändiin, pääsin taas soittamaan bassoa kun Eki Paananen tuli soittamaan kitaraa ja tällä Upisoundin uudella kokoonpanolla jatkui keikkailumme Jyväshovissa 1980-luvulle.
Jyväshovi oli tuolloin ohjelmaravintola jossa oli hyvinkin erilaista tarjontaa silmän ja korvan iloksi. Oli muuan nais-yhtye, joka soitti tunnin shown rinnat paljaina – tokkopa kukaan mieskuuntelija heidän esittämäänsä musiikkia kuunteli kun oli muuta mielenkiintoista katseltavaa! Oli myös strippareita, joista yksi änkesi meidän soittajien vuosittaiseen saunailtaan mukaan ja esityksensä jälkeen olisi kovasti halunnut lähteä meidän mukaan jatkoille mutta livahdimme omille teillemme. Säestimme tuon ajan huippusolisteja, jotka kiersivät ilman vakituista yhtyettä, joista tässä muutama esimerkki: Kai Hyttinen jota olin säestänyt jo 60-luvulla ja hän on aina ollut todellinen ammattilainen, Irwin Goodman joka ei antanut virittää kitaraansa kun olisi kuulema mennyt tunnistettava tunnelma, Seija Simola joka oli mielestäni Suomen paras naislaulaja, hänen kanssaan harjoiteltiin kaunis ja herkkä ohjelmisto joka ei valitettavasti oikein tanssiravintolaan soveltunut. Paula Koivuniemi valloitti yleisön monilla hiteillään ja hän ihastui bändimme stemmalauluun niin, että tuli erikseen kuuntelemaan meitä kun sattui olemaan lähistöllä keikalla.
Mukava tapahtuma oli amerikkalainen soul-laulaja Herbie Stubbs, koska puoli tuntia ennen hänen esiintymistään salissa ei ollut yhtäkään asiakasta. Hovimestari Pera Korpimäki keksi idean, meni vieressä olevaan peilisali-discoon ja ilmoitti siellä täydelle salille että voitte tulla ilmaiseksi katsomaan shown ravintolan puolelle ja näin tapahtui. Hämmentynyt Herbie veti upean shown ja ihmetteli että mistä nämä ihmiset tänne yhtäkkiä tupsahtivat. Kun show päättyi, ravintola tyhjeni ja lähdimme kaikki kotiin.
Vanhemman ikäluokan esiintyjiä oli mm. Henry Theel, Esko Rahkonen ja Tapio Heinonen, joten monenlaisten mestareiden kanssa olen saanut erilaisia iltoja viettää musiikin merkeissä Jyväshovissa.
Olimme Upin kanssa olleet ravintolamuusikkoja lähes viisitoista vuotta ja päätimme ottaa kapakkasoittamisesta pehmeän laskun soittamalla vain viikonloppuisin. Laulavaksi rumpaliksi tuli Jussi Valkonen ja useasti triomme keikkapaikaksi valikoitui ravintola Priimus, jossa oli hyvä ruoka ja vähän tanssijoita.
1985 päätimme ravintolamuusikko uramme, mutta eihän se musiikki siihen loppunut!
