Hän kertoi kirjeestä, jota ei lähetetä. Se on mahdollisuus ajatusten käsittelyyn tilanteessa, jossa ei voi enää tai ei voi suoraan päästä puhumaan jonkun ihmisen kanssa tapahtuneesta.
Tuohon kirjeeseen voisi kirjoittaa kaikkea mitä on kokenut, mitä on tuntenut, mitä on ajatellut ja mitä olisi halunnut sanoa tai tehdä. Se on mahdollisuus helpottaa oloa ja puhdistaa ilmaa ihan vain omatoimisesti.
Joskus olin myös leirillä, jossa sai käydä rauhassa hiljaisessa huoneessa kirjoittamassa kirjeen itselle rohkaisuksi. Leirin järjestäjä pani sen sitten postiin muutaman kuukauden päästä. Sen saapuminen oli iso ilo. En enää muistanutkaan mitä silloin kirjoitin. Nyt se tuli juuri oikealla hetkellä oikeaan tilanteeseen. Oli mukava kokemus!
Nykyään on aika harvinaista saada enää kirjettä, joka on käsin kirjoitettu. Ehkä sellaisen kirjoittaminen voisi olla osuva tämän kesän haaste. Kokeile!

