Isäsuhde ja äitisuhde muotoutuvat monen asian summana. Perimä ja ympäristö vaikuttavat siinä. On hyvä, jos nämä suhteet ovat hyviä ja rakentavia. Niiden perustalta pääsee sitten ponnistamaan elämässä eteenpäin.
Usein on niin, että toiseen vanhempaan rakentuu läheisempi suhde kuin toiseen. Koetaan, että on sama aaltopituus toisen kanssa paremmin. Elämän jatkoa ajatellen on hienoa, jos mm. tyttären suhde isään ja pojan suhde äitiin on luottamuksellinen ja avoin. Kasvu naiseksi ja kasvu mieheksi tapahtuu sen myötä luontevasti.
Joskus elämän illassakin voi kuitenkin vielä ”kivistää” joku juttu liittyen äiti- tai isäsuhteeseen. Paras matka, jonka voi tehdä silloin, on mennä puolitiehen vastaan -ja antaa vain anteeksi. Antaa, vaikka ei toinen edes pyytäisikään. Oman itsen takia se on hyvä tehdä. Silloin pääsee itse vapaaksi, eikä menetä kaikkia mehujaan…
