Mielenkiintoista, kuinka paljon vaihtelua ensimmäisten yöpakkasten tulossa on. Olemme kirjanneet Palokan Terttumäessä ensimmäisiä yöpakkasia vuodesta 1990 alkaen. 35 vuoden havaintojakson mukaan ensimmäinen yöpakkanen on ollut Palokassa keskimäärin syyskuun 14. päivä.
Vaihtelu eri vuosien kesken on ollut hyvin suurta. Aikaisin yöpakkanen havaintojakson aikana oli 17. päivä elokuuta (v. 1994) ja myöhäisin lokakuun 13. päivä (v. 2017). Tänä syksynä n. -1 asteen pakkanen oli 25.9., ja se vei mennessään herkät pihakukat kuten dahliat.
Jos analysoidaan havaintojakson aikaista tilastoa, niin huomataan, että ensimmäinen pakkasyö on myöhäistynyt n. viidellä vuorokaudella näiden 35 vuoden aikana.
Tämä näkyy hyvin havaintojakson kahdessa puoliskossa. Aikavälillä 1990-2006 oli keskimääräinen ensimmäinen pakkasyö 15.9. ja vastaavasti aikavälillä 2007-2024 se oli 20.9..
Halla ja yöpakkanen, serkuksia vai?
Mitä eroa on hallalla ja yöpakkasella? Yöpakkasten aikana maanpinnan lämpötila laskee pakkasen puolelle vähintään kahden metrin korkeudella.
Halla taas tarkoittaa sitä, että vain maanpinnan lämpötila on pakkasen puolella. Hallaa voi siis esiintyä, vaikka ilman lämpötila olisi plussan puolella yli kahden metrin korkeudella.
Maanpinta jäähtyy säteilyjäähdytyksen seurauksena nopeammin kuin yllä oleva ilmakerros, siksi maanpinta voi olla paljon kylmempi kuin yläpuolinen ilmakerros. Parin metrin korkeudella oleva lämpömittari ei siis kerro totuutta hallan olemassaolosta.
Hakki hakee pähkinät ja siemenet!
Kotipihamme makedonianmännyssä on syksyisin vieraillut eksoottinen mustankirjava lintu, pähkinähakki. Se on käytökseltään usein rohkea, ihmistä pelkäämätön. Lintu nappaa kävyn nokkaansa ja lentää läheisen salavan oksalle sitä jatkojalostamaan, vähät välittämättä katsojista.
Joskus sitä on vaikea havaita, niin hiljaa se toimii työssään. Ehkä maahan pudonnut käpy sen paljastaa tai harkitsematon kirkuva ”kree-kreekree”-huuto.
Pähkinähakki on närhen kokoinen, mutta hyvin jykevänokkainen lintu. Sen nokka on juuri sopiva työkalu isojen käpyjen suomustamiseen ja pähkinäpensaan ja tammen hedelmien aukomiseen.
Suomessa esiintyy kaksi hakin alalajia: siperian ja euroopan pähkinähakit. Siperian edustaja on se, jolle kelpaavat erityisesti makedonian- ja sembramännyn siemenet ja euroopan hakille puolestaan pähkinäpensaan pähkinät ja tammenterhot.
Suomessa hakkeja pesii n. 3000 paria. Lounais-Suomen ja Ahvenanmaan alueella pesivät yksilöt ovat läntistä eli eurooppalaista alalajia. Siperian pähkinähakit pesivät harvalukuisena pohjoisempana Vaasan ja Hämeen seutuvilla.
Pähkinähakki tekee itselleen talvivarastoja kätkemällä pähkinöitä ja tammenterhoja maahan. Palokankin alueella pieniä tammen taimia voi löytää sieltä täältä metsistä. Kyseessä lienevät kuitenkin oravan, närhen ja ehkä myös pähkinähakin kätkemät hedelmät, jotka ovat saaneet metsissämme riittävän hyvän kasvualustan. Ilmaston lämpeneminen on edesauttanut erityisesti tammen leviämistä näillä seuduin.
Sienet, sienet…missä lymyätte?
Syksyinen sienisato voi vaihdella erittäin paljon alueittain loppukesän sääolosuhteista johtuen. Sienirihmasto tarvitsee kasvuunsa sopivat kosteus- ja lämpöolot. Liian kuivat tai kylmät sääolot vaikeuttavat rihmaston kasvua. Sieniretkemme lähialueille ovat osoittaneet, että syksyn sadosta on tulossa heikko.
Kuten Suomen Luonto-lehdessä loppukesästä kirjoitettiin: ”Yksi löytää metsästä kolme kantarellia, toinen kolme ämpärillistä! Alkukesän sateet nostivat toiveet hyvistä sienisadoista korkealle. Jo kesäkuun lopulla uutisoitiin 300 kilon männynherkkutattiesiintymästä, joka lymysi Pohjois-Karjalan metsissä. Tämän syksyn sienisato jännittää ja mietityttää erityisesti, koska sieniä on tällä hetkellä hyvin paikallisesti. Metsistä löytyy nyt täysin sienettömiä alueita, jotka eivät ole saaneet vettä” sanoo johtava asiantuntija Tea von Bonsdorff Helsingin yliopiston Kasvimuseolta (Suomen Luonto 7/2025).
Odotellaan lämmintä syksyä, ja vielä uutta herkkutattisatoa, kantarelleja, torvisieniä ja pakkasöitä hyvin kestävää suppilovahveroa! Optimistina on pakko todeta, että sieniä kyllä vielä ehtii saada ihan riittävästi, jos vain on mahdollisuus päästä metsään!
