Se tuntuu joka vuosi yhtä ihmeelliseltä kun alttari puetaan kiirastorstain messun päätteeksi mustiin ja kirkkosali pimenee, alttarille jää palamaan vain yksi kynttilä, Jeesuksen kynttilä. Ilman urkuja veisataan käy yrttitarhassa polku… Ja jokainen sen sanojen myötä saa kulkea matkan Jeesuksen kärsimystietä.
Sitten pitkäperjantai aamuna evankeliumia luettaessa sammutettiin se Viimeinenkin kynttilä.
Ja näinä murheen päivinä usein muistelemme myös edesmenneitä omia läheisiä rakkaitamme.
Mutta sitten sitten koittaa se ihana aamu kun haudalle tulijat huomaavatkin että kivi on vieritetty pois ja hauta on tyhjä jäljellä on vain kääriliinat. Jeesus on ylösnoussut! Kirjoitukset ovat käyneet toteen! Nyt saamme iloita ja riemuita ja nauttia pääsiäisherkuista pitkän paistoajan jälkeen tuntuu juhlalta!
Meillä on Seurakunnassamme nyt valittu uusi kirkkoherra. Kirkkoneuvostossa oli jo etukäteen käyty päätösehdotus läpi. Itse käytin valtuustossa puheenvuoron ja kerroin kuinka seurakuntaväen keskuudessa asiassa oli eriäviä mielipiteitä. Usealla on ollut aina periaate, että ei hyväksytä kahden miehen tai kahden naisen keskinäistä avioliittoa kirkossa vihittäväksi, mutta nyt hakijoissa ei ollut sellaista ehdokasta, joka olisi tätä kantaa tuonut esille.
Me ollaan nyt saatu ihan varmasti hyvä kirkkoherra, joka on monipuolinen ja taitava tehtävässään.
Toivotaan että että meillä on kaikilla hyvä yhteisymmärrys ja enkeleitä mukanamme, että me saadaan kuitenkin tehdä yhteistyötä tästä eteenkin päin seurakuntamme hyvinvoinnin eteen.
Nyt on jälleen alkamassa seurakuntavaalien suunnittelu ja itsekin olen lupautunut vielä lähteä ehdolle jatkamaan tätä työtä, sillä siellä tarvitaan sellaisia ihmisiä, jotka jotka puolustavat Raamatun sanaa ja niitä vanhoja hyviä arvoja, jotka pohjautuvat kristinuskon alkuperäiseen sanomaan. En väheksy niitä ihmisiä jotka seurakunnassamme ovat eri mieltä, jokaisella oikeus olla sitä mitä on ja minullakin on oikeus olla sitä mitä olen. Kun Jeesus vapahtaja on armahtaja armahtaa meitä kaikkia ja kukaan meistä ei ole yhtään toinen toistaan parempi ja tiedämme, että Jeesus rakastaa meitä jokaista henkilökohtaisesti. Siksi me kaikki saamme taas kokoontua eri kirkkoihin Jumalanpalveluksiin ja muihin tilaisuuksiin.
Viime lauantaina Palokan kirkossa siunattiin taivasmatkalle hyvä ystävämme, siinä kauniin luonnon alttaritaulun edessä. Nuo tilaisuudet aina muistuttavat meitä elämämme rajallisuudesta, mutta kuitenkin surun ja kaipauksen keskellä me saamme luottaa siihen suureen pelastukseen, jonka Jeesus aikanaan Golgatan ristillä meille lunasti ja niin saamme jäädä turvallisin mielin odottamaan iloista jälleennäkemistä Taivaan kodissa.
Toivon kaikille Palokkalehden lukijoille kauniita ajatuksia ja enkeleitä keväisiin päiviin!
