Tammikuun pakkasilla monen kuuman asian joukossa kiinnostaa sähkö. Pörssissä sähkön hinta on ollut pitkään alle 5 sentin/kwh. Nyt on toisin. Hinta on käynyt 40 sentissä/ kwh. Se koettelee kuluttajien sekä taloutta että hermoja.
Tulevaisuus näyttää epävarmalta. Sähkön hinnan rinnalla kiinnostaa sen saatavuus. Näkymä ei ole rohkaiseva.
Ilmastopolitiikka on ajanut perinteisiä sähköntuotantotapoja alas. Öljy, hiili ja turve on tyrmätty lähteinä. Tilalle on otettu tuuli ja aurinko. Ydinvoimaa rakennettiin lisää vielä viime vuosikymmenellä. Puuta poltetaan entistä enemmän. Venäjältä ei enää osteta energiaa.
Sähkön kulutus on kasvussa. Yhä useamman talon pihassa tai hallissa autot ovat öin päivin paksun sähköjohdon päässä. Asuntoja lämmitetään sähköllä. Kaupunkikodeissa ei takkoja ja halkopinoja paljon ole. Sähkövempaimia on tarjolla sitäkin enemmän.
Kulutuksen kannalta pohdintaa synnyttää suunnitelmat rakentaa Suomeen kymmeniä datakeskuksia. Ne tarvitsevat valtavasti sähköä. Ulkomaiset yhtiöt kotimaisten rinnalla sijoittavat näitä maahamme, koska täällä on vakaat olot ja viileä ilmasto. Suurin tekijä lienee kuitenkin niille halpa sähkö. Lisäksi suunnitellaan sähkösyöppöjä vedyntuotantolaitoksia.
Jos sähkön tarve kasvaa suunnitellulla tavalla, tarvitaan paljon lisää tuotantoa ja siirtokapasiteettia. Yhtään ydinvoimalaa ei ole edes suunnitteilla. Vanhimpien reaktorien käyttöiän loppu alkaa häämöttää. Uusia voidaan saada aikaisintaan vuoden 2035 tienoilla, jos joku taho panee hankkeita vireille heti.
Venäjän tuonti tuskin pian avautuu. Saksa ostaa runsaasti muiden Pohjoismaiden sähköä. Metsien hakkuiden rajoittamista vaaditaan ja kotimainen turve on syväjäädytetty poliittisin päätöksin. Todennäköistä on se, että jatketaan turvautumista aurinkoon ja varsinkin tuuleen. Jos sähkön tarve kasvaa suunnitellusti, herää kysymys, olemmeko siihen varautuneet.
Jos tammikuu vuonna 2030 on kylmä ja tuuleton kuten nyt, tuulimyllyt eivät pyöri, lavat jäätyvät ja tuotanto on nollassa, mitä tapahtuu? Tätä ei kestä tuulivoimayhtiöiden talous. Eniten kärsivät kuluttajat. Hinta nousee aivan eri tasolle kuin nyt. Saatavuuskin vaarantuu. Pysäytetäänkö teollisuus, kielletäänkö autojen lataus, ajetaanko datakeskukset alas vai laskutetaanko kotitalouksien rahat sähköyhtiöille?
Kun tuulee reippaasti, sähkön hinta putoaa nollaan. Kun ei tuule, ei synny myytävää sähköä. Tästä huolimatta tuulivoimapuistoja tulee lisää maisemiamme ja viihtyvyyttämme pilaamaan. Jos ne ovat kannattamattomia, niiden ”raatoja” jää maanomistajien murheiksi kaikkialle.
Kokonaan oma lukunsa on sähkön tuotantoon ja siirtoon kohdistuva kyperiskujen uhka. Helppoja kohteita kuten Ukrainassa?
Viime keväänä eduskunta hyväksyi yksimielisesti lain, joka sisältää sähkön tehomaksun. Sillä pyritään tasaamaan kulutusta. Sekä tuotanto että siirto on mitoitettava kulutushuipun mukaan. Kun huippuja leikataan, syntyy säästöä kaikille. Tehomaksu on jo osin käytössä. Toivottavasti siitä tulee kohtuullinen kaikille.
Pitääkö meidän valmistautua lähivuosina sähkön hinnan rajuun nousuun ja saannin katkoihin? Ainakin päättäjien olisi jo kauan sitten pitänyt varautua, mutta viimeistään nyt. Nykykehitys herättää kylmiä mietteitä!
