Minä olen epäonnistunut kaikissa paastohankkeissani.
En tullut miettineeksi konkreettisesti, mitä tavoittelen, mihin tähtään. En päättänyt tarpeeksi lujasti, että luovun jostain, mikä kuuluu normaalisti elämääni. Ajatus terveellisemmästä ruokavaliosta jäi ajatukseksi. En ole lukenut Raamattua tai muita sielulle hyvää tekeviä kirjoja sen enempää kuin ennenkään. En voi sanoa hiljentyneeni tai rukoilleeni tavallista useammin. Olenko pystynyt vähentämään turhia menoja ja rauhoittamaan elämää? –Tuskin. Tuskinpa olen pystynyt yhtään enempää tai paremmin rakastamaan lähimmäisiä, jotka apuani tarvitsevat.
Pääsiäinen lähestyy – olenko valmis?
En ole valmis. Olen keskeneräinen ja puutteellinen.
Juuri tällaisten ihmisten vuoksi Jeesus kulki matkansa Jerusalemiin, ristille, hautaan…
Valmisti sen, mikä meiltä jää kesken. Täytti sen,
mikä meillä jää aina vajaaksi.
Jeesusta ja hänen tietään seuraten meillä on toivoa.
”En, rakas Jeesus, ymmärtää voi kärsimystäsi, vaan luotan, että sovitit myös minun syntini. Sä kuolit, että pääsisin Jumalan lapseksi ja taivaan tiellä seuraisin sinua, Herrani.” (VK 78:2-3)
