Olin lapsuuteni asunut äitini kanssa ympäri Jyväskylää Keljonkankaalla, Korkeakoskentiellä ja neljässä eri osoitteessa Kypärämäessä ja Köhniöllä. Äitini perusti Köhniön Parturi-Kampaamon, joten ne nurkat tuli aika tutuiksi keskikouluun menoon saakka. Hetkittäin meitä oli enemmänkin perheessä ja rakensimme Savelaan omakotitalon Kaivokadulle ja muistan että joskus haimme maitoa ja kananmunia lähistöllä olevasta Schildtin kartanosta.
Kerrostaloasuminen alkoi Vapaudenkatu 75:stä ja myöhemmin muutin Sammonkatu 5:een, josta oli näköetäisyys Puistokoulun kentälle. Kun tulin Kypärämäestä kouluun, kerkesin aina ajoissa mutta Sammonkadulta startti tuli viime tippaan, joten olin useasti myöhässä.
Viimeinen yhteinen asuminen äitini kanssa oli kaupungintalon vieressä, Gummeruksenkatu 3:ssa, jossa minulla oli jopa oma sisäänkäynti, mutta aika pitkä matka Kauppaopistoon Rajakadulle. Joskus kuitenkin pääsin autollisen kaverini, Upi Helkovaaran kyytiin, kun oli osittain sama matka.
Avioitumisen jälkeen 1970 asuimme hetken Jalonraitilla ja Tourukadulla ennen kuin muutimme kolmeksi vuodeksi mukavaan kolmioon Ainonkadulle, jossa asui muutama soittokaverikin lähistöllä. Siihen aikaan rakennettiin kahta asuntoaluetta eli itäpuolelle Kangaslampea ja länsipuolelle Keltinmäki-Mäyrämäkeä. Minä ja kymmenkunta muuta soittajaa valitsimme länsipuolen, jossa osoitteeksemme tuli aina hymyä herättävä Samettijalka 2. Poikamme oli Upin vaimon, Eilan hyvässä hoidossa kun hän toimi usealle lapselle perhepäivähoitajana, mutta kun pojan kouluunlähtö lähestyi tuli uusia suunnitelmia.
Vaimon vanhemmat asuivat eläkeläisinä keskustan kerrostalossa toimettomina, joten meille tuli siihen aikaan harvinainen ajatus että löytäisimmekö lähistöltä talon kolmelle sukupolvelle. Samettijalassa alapuolellamme asui ex-urheilija ja silloinen kiinteistövälittäjä Eki, joka muutaman ehdotuksen jälkeen tuli innokkaana kertomaan että nyt tais löytyä sopiva talo ennen kuin tulee listoille. Niinpä lähdimme illalla kohti meille aika tuntematonta aluetta, Tuohimutkaa, ja ajoimme tien päässä olevan talon pihaan, naapurissa oli pari maalaistaloa ja toisen pihassa oli lehmä ja kanoja, keskustaan vain kaksi kilometriä! Talon omistajarouvan astuttua ulos hän hämmästyneenä tokaisi: sinäkö se olet?
Olin koulun jälkeiset iltapäivät ja eri kitarayhtyeiden harjoitusajat viettänyt Vando Suvannon omakotitalossa Kauppakadulla. Samalla tontilla oli pieni ulkorakennus, jossa oli jalkinekorjaamo Takuu ja siellä työskenteli Laukkasen pariskunta. Olin siis nähnyt heitä melkein päivittäin ja käynyt myös asiakkaana kenkiä korjauttamassa. Nyt tämä samainen rouva ilmestyi ovesta eteemme ja jatkoi hämmästymisen jälkeen puhettaan sanoen: minä haluan että te ostatte tämän talon! Seuraavalla viikolla kaupat syntyi ja Lehvätie 18 oli meidän uusi koti.
Talossa oli yläkerrassa kaksi huonetta, keittiö ja vessa, kaksi ullakkoa, oma sisäänkäynti ja parveke. Keskikerroksessa keittiö, kolme huonetta, kodinhoitotila ja vessa. Lämpimässä alakerrassa oli työhuone, kellari, pannuhuone, aula, saunatilat ja autotalli.
Sen ajan rintamiestalon tyylin mukaan talossa oli jopa viisi eteistä? Nyt oli vaimon vanhemmilla oma tila yläkerrassa ja runsaasti puuhastelua isolla tontilla puutarhassa jossa oli marjapensaita ja omenapuita. Kun poika meni kouluun, oli mummi ja ukki kotona odottamassa perheeseen hankitun labradorinnoutajan, Tinin, kanssa. Ukki opetti minulle pikkupakettien teon puista tippuvista oksista, joilla hän aloitti saunan lämmityksen, mikä tehtävä oli hänelle erittäin tärkeä toimi kaksi kertaa viikossa.
Minulla oli osaavia kavereita, joten talo sai nopeasti meidän jo aiemmin löytämämme kirsikanpunaisen värin ja maalauksen kaverit hoiti korkeilla tikkailla taiteillen ja katolla tennarit jalassa pää alaspäin maalaten ilman turvavälineitä, se oli sitä aikaa! (Vakuutukset eivät olleet kunnossa).
Sauna sai nopeasti uuden puilla lämmitettävän kiukaan vanhan toimimattoman tilalle ja nykyisin on rinnalla myös sähkökiuas. Sauna lämpesi joka ilta talkoitten jälkeen ja sain itseni puhtaaksi juuri ennen kuin piti lähteä keikalle Jyväshoviin. Autotallista tuli hyvin nopeasti kuntoiluhuone erilaisilla kuntovälineillä hikeä tuottamaan ja myöhemmin sinne rakentui myös kotistudio eri soittimilla ja äänityslaitteilla jossa valmistui yli kymmenen CD:tä niin että soittelin itse kaikki taustat ystävieni levyille.
Kun muutimme Tuohimutkaan niin Lehvätietä ei oltu tehty meidän kohdalta vaan sanoimme aina taksille osoitteeksi Havutien päähän. Talon edellinen omistaja oli käyttänyt taksia päivittäin vuosien ajan, joten kuskit melkein aina sanoivat: ai Laukkasen talolle; muutamassa vuodessa saimme osoitteen korjatuksi omaksemme.
Naapuriimme muutti 1990-luvun lopulla osaava kaveri jolla oli rakennusfirma joten monenlaista remonttia on taloon tehty ja pihassa on erillinen autotalli vaikkei nykyisin enää autoa olekaan. Tällä hetkellä talo on ollut meillä 49 vuotta, asumme siinä kahdestaan kolmessa kerroksessa ja olemme onnistuneet täyttämään talon tavaroilla, joista emme voi luopua, joten olemme sitoutuneet asumaan talossa hamaan loppuun saakka. Sehän on meidän koti!
