Näissä tilaisuuksissa kohtaa ihmisiä, joita ei ole nähnyt ehkä vuosikymmeniin. Ja kuinka paljon he ovatkin vanhentuneet tuona aikana. Ei meinaa kaikkia tuntea. Ehkä jotkut vanhoista autoistaan.
Omalla kohdallani olen huomannut, että aikoinaan ostamani laadukkaaksi mainostettu puku onkin osoittautunut todella surkeaksi. Puku on kutistunut vaatehuoneessa lähes käyttökelvottomaksi parissa vuodessa. Onneksi vyössä on sentään lisäreikiä.
Eihän se mitenkään soljuvaa tuo puhe pitkän tauon jälkeen ole. Kuulumiset kutistuvat hissipuheiden mittaisiksi. Ehkä näillä tapaamisilla on kuitenkin jokin merkitys. Näkee konkreettisesti keitä suvusta on vielä jäljellä. Joidenkin kanssa katkennut yhteys voi aueta uudestaan.
Ja tarjoamiset maistuvat aina hyvin juhlaväelle. Sitäpaitsi eihän suu täynnä kakkua ole kohteliasta keskustella. “Nähdään, käykää”

