Olen saanut valmennustoiminnanjohtajana olla rakentamassa ILO:n valmennus- ja kilpailutoimintaa aivan sen alkumetreiltä lähtien. Muistan ensimmäisen kilpailevan joukkueemme ja sen, kuinka lähdimme Palokassa rakentamaan toimintaa pala palalta. Tavoitteena oli luoda laadukasta valmennusta ja mahdollisuuksia lapsille ja nuorille, jotka halusivat harjoitella ja kilpailla tavoitteellisemmin.
Vuosien varrella pienistä askelista on kasvanut kokonainen valmennustoiminta. On tullut uusia joukkueita, valmentajia, kilpailumatkoja, onnistumisia ja pettymyksiä. On harjoiteltu tuhansia tunteja ja uskallettu vähitellen tavoitella enemmän.
Silti en olisi ensimmäisen joukkueen kanssa osannut kuvitella, että jonain päivänä istuisin Italiassa MM-katsomossa kannustamassa oman seuramme voimistelijoita.
Matka oli samalla perheemme lomareissu. Vietimme ensin muutaman päivän Bolognassa ja jatkoimme junalla Pesaron rannikolle. Lomapäiviin mahtui italialaista ruokaa, rantaa, kaupunkia ja menoa 2-vuotiaan matkaseuralaisen tahdissa.
Kun Suomi kuulutettiin MM -areenalle ja näin ILO:n kolmikon kilpailumatolla, tunne oli vaikea pukea sanoiksi. Kokoonpanon valmentajan Anastasiia Shablykovan johdolla tehty valtava työ näkyi nyt maailmanmestaruusareenalla. Siinä konkretisoitui vuosien työ – urheilijoiden, valmentajien, perheiden ja koko seurayhteisön.
Palokan salilta maailmanmestaruuskilpailuihin. Se kuulostaa edelleen epätodelliselta.
Arjen keskellä huomaa helposti vain seuraavat harjoitukset, kilpailut ja tehtävälistat. Pesarossa pysähdyin hetkeksi ymmärtämään, kuinka pitkälle olemme jo tulleet.
Tuntuu vähän kuin unelta – todella hyvältä sellaiselta.
ILO: Innostu, Liiku, Onnistu!
