Käynnissä näyttää olevan kova kipailu siitä, kuka lupaa kurittaa kansaa kovimmin Purra, persut vai valtion virkamiehet. Leikkauslistoissa käydään huutokauppaa alkaen lapsilisistä aina eläkkeisiin asti.
Yksi hurjimmista esityksistä (PS) on eläkeindeksin jäädyttäminen eli annettaisiin hintojen ja palkkojen nousta, mutta eläkkeet jäisivät ennalleen. Olisiko oikeudenmukaista, että yhden väestöryhmän toimeentuloa heikennetään, kun julkista taloutta yritetään tasapainottaa? Miksi yhteiskunnallisessa keskustelussa asetetaan niin usein nuoret, työttömät, työssä käyvät ja eläkeläiset vastakkain, aivan kuin yhden hyvinvointi olisi väistämättä toiselta pois?
Suomella on edessään vakavia taloudellisia haasteita. Julkisen talouden menot ja tulot on saatava kestävälle uralle, työllisyyttä on parannettava ja nuorille on turvattava mahdollisuus rakentaa tulevaisuuttaan. Näistä tavoitteista tuskin kukaan on eri mieltä. Erimielisyys syntyy siitä, miten vastuu jaetaan ja kenen toimeentulosta säästöjä etsitään.
Mikäli eläkkeen indeksikorotusta pienennetään tai indeksikorotus jätetään tekemättä, eläkkeen taso jää alemmaksi kuin ilman leikkausta. Kun tulevat indeksikorotukset lasketaan tämän alemman tason pohjalta, ero vain kasvaa ajan mittaan. Eläkkeellä pitkään oleville vaikutus voi siten olla huomattavasti suurempi kuin yksittäisen vuoden menetys antaa ymmärtää. 1990-luvun lamassa indeksien painopistettä muutettiin ja seuraukset näkyvät yhä.
Eläkekeskustelussa unohtuu liian usein yksi perusasia: eläke on osa aikaisemmin ansaittua palkkaa. Työntekijä on ansainnut eläkettään työvuosiensa aikana, ja eläkemaksut ovat osa tätä järjestelmää. Eläke ei ole lahja eikä ylimääräinen etuus, jota voidaan jakaa tai leikata kulloisenkin taloustilanteen mukaan ilman pitkäaikaisia seurauksia. Se on osa työuran aikana karttunutta sosiaaliturvaa ja lupaus siitä, että toimeentulo jatkuu myös työelämän jälkeen.
Eläkejärjestelmä ei tarvitse indeksin leikkaamista. Eläkerahastot voivat paksusti. Kevan toimitusjohtaja Jaakko Kiander on todennut, että työeläkejärjestelmä on hyvässä kunnossa eikä sen rahoituksen vahvistamiseksi tarvita eläkeleikkauksia. Ongelmat liittyvät ennen kaikkea valtiontalouden alijäämään, eikä työeläkkeiden leikkaaminen toisi suoraan lisää rahaa valtion kassaan. Päinvastoin eläkeläisten pienemmät tulot vähentäisivät myös kuntien ja valtion verotuloja. Miksi siis heikentää eläkeläisten toimeentuloa jos sillä ei ratkaista sitä ongelmaa, johon säästöjä haetaan?
Meidän ei pidä asettaa nuoria ja vanhoja, työttömiä ja työssä käyviä tai eläkeläisiä ja tulevia sukupolvia toisiaan vastaan. Meidän pitää rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella sukupolvella on mahdollisuus elää turvallisesti – ja jossa kenenkään toimeentuloa ei heikennetä vain siksi, että hänen ajatellaan kuuluvan väärään ryhmään.
