Syksyn pimeys ja kylmyys haastavat meitä joka vuosi. Tänä syksynä olen jälleen oivaltanut jotain sellaista, mikä kantaa kirkkaasti yli synkimpienkin kuukausien: ystävyyden ja yhteisöllisyyden todellisen voiman. Kun elämä heittää eteen odottamattomia koitoksia, suuria muutoksia tai raskaampia jaksoja, ihminen on taipuvainen vetäytymään omiin oloihinsa. Ajatellaan, että taakat on kannettava yksin. Todellinen viisaus piilee kuitenkin siinä, että rohkenee ottaa vastaan muiden tuen ja avata mielen lukkojen ohella myös sydämensä oven.
Vietin syntymäpäivääni Pyhäinpäivänä rakkaiden ja pitkäaikaisten naisystävieni ympäröimänä. Illan tunnelma oli intensiivinen. Tilan täyttivät aidot tunnereaktiot ja nauru sekä sellainen voimauttava energia, joka palautti kertaheitolla uskon huomiseen. Se oli muistutus siitä, kuinka paljon voimaa voimme saada toisistamme silloinkin, kun elämä on koetellut meitä eri tavoin.
Katsellessani ystäviäni vuosikymmenten ja elämän varrelta ymmärsin, kuinka vahva ja kannatteleva näkymätönkin verkko voi olla. Yhteisöllisyys ei vaadi suuria eleitä; se on läsnäoloa, kuuntelemista ja jakamista. Se on turvasatama, jossa jokainen saa tulla nähdyksi omana itsenään, ilman suorittamisen pakkoa tai hylkäämisen pelkoa. Kymmenen aikuisen naisen kanssa ei todellakaan tarvitse piilotella tunteitaan eikä elämänkokemusten kirjosta puutu mitään.
Ystävyys on parhaimmillaan kuin mielentila, joka ylittää arjen etäisyydet. Viime vuosien poikkeusajat, korona ja yleinen maailman epävarmuus ovat kuitenkin jättäneet meihin jälkensä; olemme oppineet elämään erillään ja vetäytymään omiin kupliimme. Kokoonnumme eri elämänvaiheiden porukoissa nykyisin aivan liian vähän, vaikka juuri nyt tarvitsisimme toistemme aitoa läsnäoloa enemmän kuin koskaan.
Vaikeiden aikojen yli ei kuljeta puskemalla yksin eteenpäin, vaan nojaamalla rohkeasti niihin, jotka seisovat rinnallamme. Usein riittää pelkkä tietoisuus, että on olemassa ihmiset minuakin varten.
Kun vaalimme verkostojamme ja pysähdymme saman pöydän ääreen, mikään pimeys ei ole liian syvää selätettäväksi.
Kuljetaan valoisin ajatuksin kohti loppuvuotta!
Yksin jaksaa. Yhdessä kantaa.
