Maaliskuu maan avaa
Vanha kansa on todennut, että ”maaliskuu maan avaa, huhtikuu jäät huuhtoo”. Taivaankaaressa korkealle kohonneen auringon voima sulattaa lunta voimallisesti jo maaliskuun lopulla. Mutta säätiloissa on vuosien kesken paljon eroa kuten oheiseen diagrammiin kootut lumitilastot maaliskuun 15. päivältä osoittavat.
Mittaukset on tehty kotipihassamme Palokan Terttumäessä 15.3. vuosina 2000-2025. Lumipeite on vaihdellut 2-83 cm:iin. Diagrammin laskeva trendiviiva kertoo, että lumipeitteen paksuus on ohentunut mittausjaksona yli kymmenen senttiä.
Runsaslumisin talvi oli vuonna 2017-2018. Lunta oli vuoden alun jälkeen 30-80 cm. 15.3. lumipeitteen paksuus oli peräti 83 cm. Tuli mieleen ”vanhat hyvät ajat”, jolloin talviaikaan oli kunnon lumipeite, pääsi hiihtämään, lumikenkäilemään ja myös kolaamaan lunta oikein kunnolla! Tuon talven pakkasennätys oli Palokassa -27 astetta.
Muistan vielä kun veimme virolaisen Hendrik-ystävämme lumikenkäilemään lähimetsän hakkuualueelle. Siellä sattui olemaan syvä laikutusmonttu, jota ei paksun lumikerroksen alta havainnut. Hän käveli siihen ja upposi kainaloitaan myöten lumeen. Montun pohjalla, lumen seassa, näkyi heiluvan vain sauvat ja kirjava pipo. Lopulta luminen mies kaivautui ylös ja totesi: ”On küll Soomes palju lund!”
Toinen aivan erilainen vuosi lumipeitteen suhteen oli pari vuotta myöhemmin talvella 2020. Lähes lumetonta koko alkuvuosi. Esimerkiksi 20. päivä helmikuuta oli lunta vain laikuittain ja 15.3. lunta n. 2 cm. Talvi oli lämmin. Tuon talven pakkasennätys oli vain -17 astetta. Maaliskuun lopulla pääsimme jo haravoimaan syksyllä pihaan jääneitä lehtiä.
Mikä kala tuo on?
Tammikuun lopulla ystävämme Seppo Sollo pyysi meitä mukaansa kokemaan Leppävedellä olevia verkkoja. Sepon kalastusintoa seuratessa tuli väkisinkin mieleen talvikalastuksen, kuten kaiken muunkin kalastuksen, syvempi olemus.
Verkkojen kokemisen jännitys näytti voittavan kevyesti kalastukseen liittyvän vaivan. Se peittosi sormien palelemisen, sotkeutuneiden verkkojen selvittelyn, vetonarujen katkeamisen, avantojen jäätymisen, ja myös sen, ettei sieltä tullutkaan nyt ihan niin paljon saalista kuin odotti!
Mutta vähäisenkin saaliin takana piilee aina toive siitä vuosisadan saaliista! Jos ei nyt ihan heti tule yöuniin neljän kilon taimenta, hopeakylkistä siikaa, kaksikiloista mateen mötikkää tai puolenkymmentä messinkikylkistä kuhaa, niin kuitenkin melkein!
Kyllä kalastajan unelmissa elää myös se hyvänolon tunne, jota talvinenkin luontomme tarjoaa. Sydämen syövereihin syöpyy helposti kontrasti kevätauringon ensisäteistä ja purevasta viimasta, sekä niiden voimaannuttavasta tunteesta. Se on sitä arkielämän ekstriimiä!
Mutta retkeemme palataksemme, saimme verkkojatasta pari kuhaa, hyvänkokoisen hauen, mateenmötikän ja reilun kuudensadan gramman painoisen suutarin. Mielenkiintoisin kala, ainakin omasta mielestämme, oli suutari (Tinca tinca). Meillä ei ollut aiempaa kokemusta moisesta otuksesta. Tiesimme vain, että se oli ihan kelpo savustuskala.
Suutari on liejupohjassa viihtyvä särkikala, joka käyttää ravinnokseen pohjaeläimiä. Se voi kasvaa jopa parin kilon painoiseksi. Suomessa suutari on hieman aliarvostettu, mutta Ruotsissa ja eteläisemmässä Euroopassa sitä kasvatetaan karpin lailla ruokakalaksi. Suutarin pohjoisin esiintymisalue on VaasaJyväskylä- Joensuu- linjalla (n. 62. leveysaste). Suutari on siis täällä Jyväskylän seudulla levinneisyysalueensa pohjoisilla laidoilla.
Suutarin nimi tulee kahdesta suupielen viiksisäikeestä, jotka muistuttavat suutarin pikilankaa. Nimi on lainattu ruotsinkielen sanasta sutare ja saksan kielestä schuster. No, eihän nimi kalaa pahenna!
Muuttolintuja odoteltaessa mahdollisuus pöllöilyyn
Varhaisimmat muuttajat ovat jo näihin aikoihin tulossa Palokankin seutuville. Ensimmäisinä saapuvat laulujoutsen, kurki ja kiuru. Huhtikuussa ovat luvassa peipot, rastaat ja västäräkit. Sitten tulevat hyönteissyöjät kuten kirjo- ja harmaasieppo, pääskyt, kertut jne.
Vuonna 2019 julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa paljastui, että ilmastonmuutos on vaikuttanut lintujen kevätmuuton ajankohtaan. Keskimäärin se on aikaistunut noin viikolla viimeisen 50 vuoden aikana (WWF-uutiset 2021).
Ja sitten pöllöilemään: Suomen luonnonsuojeluliiton Jyväskylän osasto (JYSY) järjestää tänäkin vuonna perinteisiä pöllöretkiä lähialueille. Ohessa tietoa kevään toisesta retkestä (ensimmäinen retki on jo tehty).
Pe 13.3. Kokoontuminen ja lähtö Jkl Savelan S-Marketin parkkialueelta klo 20. Retken kesto n. 4 tuntia. Reilusti lämmintä vaatetta päälle. Ilmoittautuminen to 12.3. mennessä: Hannu Laakkonen p. 045 2364 834 (iltaisin) tai s-posti hane. laakkonen@gmail.com.
Ei muuta kuin pöllöilemään, sillä odotettavissa on hyvä pöllövuosi!
