Paavalin päivää (25.1.) pidettiin entisaikana talven napana eli talvi oli puolessavälissä. Vanha kansa totesikin, että: ”Paavalina karhu kääntää kylkeään ja sanoo: Hoh, hoh, talvikin on jo puolessa!”
”Tammikuinen vesisade ennustaa hyvää kesän satoa.” Pohjois-Suomesta on päinvastaisiakin selityksiä: ”Jos tammikuussa sataa vettä tai on latvakaasua (=sumua), tulee kylmä kevät.”
Heikin päivän tienoilla (20.1.) tarkastetaan myös, että ”karjan rehu riittää lopputalveksi – puolet rehusta oltava jäljellä. Muuten Erkki (18.5.) lehmät tappaa.” Ihmisen viljasta piti Heikinpäivänä olla 2/3 jäljellä. (Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto, Otava 1997).
Vieläkö riittää lumitöitä?
Myös Ilmatieteen laitoksen säätilastot tukevat sitä tosiasiaa, että talven selkä taittuu tammi-helmikuun vaihteessa. Tilastollisesti nyt eletään vuoden kylmintä aikaa. Lapissa se on yleensä tammikuun lopulla ja Etelä-Suomessa helmikuun alussa.
Viime viikot eivät vain ole tuntuneet vuoden kylmimmiltä ajoilta. Atlantilta tulleet läntiset ilmavirtaukset ovat aiheuttaneet poikkeukselliset tammikuun sääolot. Sen seurauksena Lounais- ja Etelä-Suomi ovat tätä kirjoitettaessa täysin lumettomia. Keski-Suomessakin lumipeite on vain n. 10-20 cm.
Vähälumisia talvia on ollut ennenkin kuten oheisesta Palokan lumimittauksista voi todeta. Diagrammin lumipeitemittaukset on tehty tammikuun 25. päivänä vuosina 2000-2025 Palokan Terttumäen ”epävirallisella” sääasemalla.
Tuloksista näkee, että vähälumisia tammikuita on ollut vuosina 2014, 2017 ja 2020. Trendiviiva osoittaa, että lumipeite on ilmaston lämpenemisen vuoksi ohentunut 25 vuoden aikana n. 10 cm. Tätä kirjoitettaessa lunta on enää vain n. 13 cm. Lunta voi kyllä sataa vielä loppukeväästä paljonkin. Näin kävi keväällä 2018, jolloin huhtikuun neljäntenä päivänä oli vielä lunta peräti 80 cm!
Bongarit jälleen liikkeellä
Pihabongauksessa saavutettiin ennätys osallistujien määrässä. Pihan lintujen tarkkailuun osallistui 24 588 lintujen ystävää 15 252:lla pihalla. Top 10 -listan lajeja olivat: talitiainen, sinitiainen, harakka, käpytikka, mustarastas, punatulkku, pikkuvarpunen, närhi, hömötiainen ja keltasirkku. Koko Suomessa bongauksessa tavattiin n. 100 eri lintulajia.
Tällainen ”kaiken kansan” bongaus täydentää erinomaisesti virallisempia linnustotutkimuksia ja mm. valtakunnallisia talvilintulaskentoja, joita on tehty 1950-luvulta lähtien. Kaikki tällaiset tutkimukset ja havainnot yhdessä antavat tärkeää tietoa linnustosta ja ympäristössä tapahtuvista muutoksista.
Seurantatutkimuksissa monet harvalukuiset lajit jäävät vähälle huomiolle, koska havaintoja ei kerry riittävästi. Pihabongaus on tällaisten lajien (esim. nokkavarpunen, harmaapäätikka, hömötiainen) kohdalla erinomainen työkalu (BirdLife Suomi).
”Sua lähde kaunis katselen…”
Keskellä metsää, mäen rinteen alaosassa, tarjoutuu kulkijalle mahdollisuus sammuttaa janonsa kirkkaalla ja kylmällä lähteen vedellä. Sen pohjan kimalteleva kullan ja hopeanhohtoinen hiekka näyttää olevan ainaisessa liikkeessä syvältä pulppuavan veden vuoksi. Kuinka se saakaan herkkähipiäisen luontofanin mielikuvituksen liikkeelle!
Lähteillä on ollut ihmiselle koko historian ajan tärkeä merkitys; ensisijaisesti juomavesi varastoina. Niitä on käytetty myös ennen jääkaappien olemassaoloa ruuan viilentämiseen. Niihin on liitetty monia uskomuksia ja taruja, lähteistä on muodostunut pyhiä paikkoja jne.
Lähteen tarjoama ympäristö on monelle eliölajille tärkeä, sillä lämpötila niissä on tasainen läpi vuoden. Monet harvinaiset kasvilajit ja erilaiset hyönteiset viihtyvät tällaisessa ympäristössä. Suomessa on peruskarttoihin merkitty yli 32 000 lähdettä, joista valtaosa Lapissa.
Laskin Palokan alueen karttalehdiltä, että täällä on ainakin 32 lähdettä (=1/1000 Suomen lähteistä). Mutta luulen, että niitä on enemmän sillä kartoittajan askeleet eivät ole aina johtaneet lähteen luo. Lähteitä on paljon myös vesistöjen rannoilla ja pohjassa.
Valtaosa Palokan alueen lähteistä on toiminut alueen asukkaiden juomavesivarastona. Joistakin löytämistämme lähteistä löytyi sammaloituneita rakenteita kuten betonirenkaita, vesijohtoja ja kansia. Mutta mihin kaikkeen lähteitä on Palokassakin vuosisatojen saatossa käytetty ja millaisia tarinoita niihin liittyy, olisi erittäin mielenkiintoinen selvityskohde.
No niin, takaisin talveen ja siirrytäänpä kääntämään kylkeä kuten karhu. Kyllä se talvi siitä loppuu kun lumen sulamisvedetkin jo tippuvat pesään, hoh, hoh! Vai tuleeko sittenkin vielä paksu, lämpöinen lumipeite…
