Kun tämän kuun Palokka-lehden ilmestyy, on Helsingissä menossa kaksipäiväinen nuorisotyöntekijöiden tapahtuma, johon itsekin osallistun. Nuori2026-tapahtuma kokoaa kasvatus- ja nuorisoalalla työskenteleviä ihmisiä samalla lailla kuin Kirkon kasvatuksen päivät menneinä vuosina. Paikalla on olettavasti paljon väkeä seurakunnista, mutta niin myös järjestöjen kuin kuntien puoleltakin. Odotan mielenkiinnolla päivien antia, joista saan toivon mukaan uusia ideoita työhön.
Ja uusille ideoille on tosiaan tarvetta, sillä kesä lähestyy. Vaikka elämme vasta huhtikuun puoliväliä, on rippikoulukesään valmistautuminen seurakunnassa jo hyvässä vauhdissa. Rippikouluryhmiä on tavattu vuoden alusta saakka ja maaliskuussa valittiin isoset rippileireille. Kesätyöntekijätkin ovat tässä vaiheessa myös tiedossa, joten homma alkaa olla toteutusta vaille valmis. Rippikoululaiselle ainutkertainen rippikoulu on monelle työntekijälle rutiinitoimenpide, mutta se ei toki tarkoita sitä, että rippikouluihin suhtauduttaisiin kevyesti. Niihin valmistaudutaan huolella ja jokaisen rippikoululaisen turvallisuus ja mielekäs oleminen pyritään takaamaan.
Rippikoulu on sukupolvikokemus, joka on säilyttänyt hyvin suosionsa. Moni nuori osallistuu riparille vaikka ei olisikaan täysin varma, millainen kokemus se tulee olemaan. Mukaan lähteminen vaatii rohkeutta ja mukana kannattaa olla avoimin mielin, niin kokemuksesta saa enemmän irti. Rippikoulukyselyjen perusteella monet nuoret ovat kokeneet rippikoulun hyväksi kokemukseksi, ja osaltaan tätä vahvistaa vaikkapa isoskoulutukseen osallistuvien määrä. Monet heistä ovat seurakunnan toiminnassa mukana vuosia, ja joukkoon mahtuu myös niitäkin, joista tulee kirkon tulevia työntekijöitä.
Oma polkuni kirkon työntekijäksi perustuu myös seurakuntayhteyteen, joka rakentui nuoruudessani. Seurakuntakokemukseni ohjasivat minua osaltaan hakeutumaan teologiseen ja päätymään papin töihin. Siksi koenkin seurakunnan nuorisotyöllä olevan myös henkilökohtaista merkitystä itselleni. Haluan omalta osaltani olla tekemässä seurakunnasta yhteisöä, joihin jokainen nuori on tervetullut ja voi löytää paikkansa. Ja toki kristinuskon perussanoman esille tuominen on tärkeässä osassa, vaikka sitä ei ehkä aina lautapelien ja lennokkaiden keskustelujen lomassa huomaisikaan.
