Harri Pänkäläinen tunnetaan Vaajakoskella hyvin ja hänet valittiin viime vuonna kotinsa Vaajakosken Ilonatalon positiivisemmaksi asukkaaksi. Ilo ja uteliaisuus, halu oppia ja kokea on säilynyt vammasta huolimatta.
Ajan hermolla
Näkövammaisenakin hän on pystynyt muun muassa lukemaan paljon. Aikoinaan Ruuhimäessä äiti kannusti poikaa opiskelemaan. Kuuntelemalla äänikirjoja, uutisia, televisio-ohjelmia ja artikkeleita hänellä on valtava tietomäärä hallussaan. Pänkäläisen erikoisen hyvästä muistista löytyvät maailman maat, joet, kielet, presidentit, kuninkaat, astronomia, merenelävät, linnut, nisäkkäät, politiikan vaikuttajat, urheilulajit ja -välineet, eri lajien voittajat vuosilukuineen sekä huimasti muuta tietoa.
– On hieno asia, että nyt kirjastostakin saa äänikirjoja ja luettuja tekstejä suoraan verkon kautta tietylle kuuntelulaitteelle. Minulla on myös tietokone, joka puhuu ja lukee ääneen kirjoitetun tekstin. Sillä tavalla saan tietoa ja seuraan maailman tapahtumia, hän kertoo.
– Viimeksi olen kuunnellut paljon sotahistoriaa. Enimmäkseen jatkosotaa koskevaa kirjallisuutta, hän lisää.
Erilaisia kokemuksia
Harri Pänkäläinen mielellään tutustuu uusiin harrastuksiin ja haluaa kokeilla uusia juttuja. Avustettuna hän on kokeillut muun muassa ratsastusta islanninhevosella, vesiskootterilla ajelua oppaan ja avustajan kanssa, kanoottimelontaa, uimista ja pullien leipomista. Myös tanssilavalla, konserteissa, teatterissa ja luonnonpuistossa eväsretkellä on käyty.
– Kulttuuritapahtumat ovat kiinnostavia. Kesällä kesäteatterit ja talvella musikaalit. Kesällä olen käynyt myös Suomi-laivalla risteilemässä, Harri Pänkäläinen kertoo.
– Kaikki kokemukset ovat olleet mieleisiä. Tykkään tosi paljon käydä erilaisissa paikoissa. Viimeisin kokemus oli ralliauton kyyti Laukaassa, hän lisää.
Vielä Harri Pänkäläinen haluaisi kokea rallin pikataivalharjoituksissa hypyt, miltä ne tuntuvat.
Tyyväistä eloa
– Pikku hiljaa olen tullut sinuiksi tämän näkövamman kanssa. Jäin 1998 työkyvyttömyyseläkkeelle ja nyt asun täällä yhteisöllisen asumisen Ilona-talossa. Näkökyvystä en enää oikeastaan mitään kaipaa, olen tottunut näkövammaani. Nyt on vasen silmä lakannut reagoimasta valoon ja on tunnoton, Harri Pänkäläinen kertoo.
– Päivät täyttyvät harrastamisesta ja lukemisesta. En osaa sanoa miltä tuntuu täyttää 70 vuotta. Vuodet ovat vierineet ja paljon asioita on elämässäni ilman näkökykyäkin, hän miettii.
