Tapasin äskettäin reippaan eppuluokkalaisen tytön, Olivian (7v.). Hän kertoi, että hän sai tämän nimen, koska isoisomummi oli nimeltään myös Olivia. Tämä nimi tuli kuulemma hänelle, koska äiti ja isä pitävät oliiveista ja koska oliivipuu on kaunis. Näin hän esitteli.
Kylään tultuaan Olivia halusi virkata. Koska virkkuukoukkumme oli langan paksuuteen nähden liian pieni, hän päätyi rivakkaan sormivirkkaukseen. Tilanteen myötä, ja hänen kannustamana, minäkin aloin virkata vähän ohuemmalla langalla siinä sängyn päällä vieressä. Virkatessa tuli juteltua monenlaiset elämän asiat läpi. Lopulta iso lankakerä oli lopussa ja Olivian isä mittasi virkkuun pituudeksi 9m!!! Totesimme, että tuosta nyöristä voisi saada vaikka perheen kylpytakkien vyöt, niin pitkältä se näytti…
Olivia opetti minulle sitten myös kuinka numerosta 6 voi täydentämällä piirtää hienon hylkeen. Hän piirsi myös muistoksi vaiheittaiset kuvat siitä kuinka piirros edistyy.
Tuona päivänä opin paljon uutta 🙂 Kiitos Olivia!
