Paukkupakkasista ja kunnon talvesta olemme saaneet nyt nauttia täällä kotisuomessa jo pidemmän aikaa.
Kylmää on, mutta toisaalta luonto näyttää myös kauneutensa.
Saamme olla kiitollisia että meillä on lämpimät kodit ja mahdollisuus silti liikkuakin. Vähän sitä kyllä näin maalaisjärjellä ihmettelee kun puhutaan ilmaston lämpenemisestä, mutta yhä kylmempiä ilmoja vain saamme sekä kesällä että talvella.
Toisaalta tämä lienee niitä ääri-ilmiöitä mistä myös puhutaan.
Talven hämärät illat on varmaan meille tarkoitettu rauhoittumisen ajaksi saamme hiljentyä kotona kynttilän ääressä tai osallistua monenlaisiin seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin myös arkisin.
Minulle tärkein viikon kohokohta on kyllä edelleen se sunnuntain jumalanpalvelus johon pyrin osallistumaan joka sunnuntai jossakin kirkossa. Nyt joulun jälkeen on ollut ihana seurata Palokan kirkolla taas kun penkkirivit ovat täyttyneet nuorista rippikoulua aloittavista tytöistä ja pojista.
Kuinka ihmeelliseltä nyt jotenkin tuntuukin että he kaikki ovat niin ihanan keskittyneitä kuuntelemaan ja aivan kun näyttäisivät oppimishalunsa ja rippikoulu odotuksensa täyttymistä.
Erityisesti mieleenpainuva jumalanpalvelus oli 11.1 kun Palokassa vietettiin Leijonien kirkkopyhää. Palokassa on kaksi aktiivista leijonaklubia, Palokan miesleijonat ja Palokan Wilmat, joka on naisklubi. He toimivat monella eri tavalla lähimmäisten hyväksi ja hieno perinne on myös tämä kerran vuodessa oleva Leijonien kirkkopyhä.
Tänä vuonna tähän kirkkopyhään yhdistyi myös nämä rippikoululaiset ja Se osui olemaan myös minun syntymäpäiväni, niin halusin tarjota koko runsasväkiselle kirkkokansalle juhlakahvit siihen jumalanpalveluksen päätteeksi. Leijonat hoitivat tarjoilun yhteistyössä meidän väen kanssa. Tuntui tosi hyvältä että tällainen yhteistyö on mahdollista.
Tänään kun kirjoitan tätä kirjoitusta, emme päässeet lähtemään kirkkoon, mutta saimme katsoa televisiosta vaikuttavan jumalanpalveluksen Kiihtelysvaaran kirkosta Joensuussa.
Tänään alkoi yhteisvastuukeräys ja siinä yhtenä keräys kohteena ovat vanhukset. Tarkoituksena on ”tukea jalkautuvaa ja kohtaavaa vanhustyötä, jossa vahvistetaan arjen turvaa ja osallisuutta erityisesti kotona asuvien ikääntyvien parissa”. Kuten olemme monessa yhteydessä nyt kuulleet, ikääntyvien hoito ei Suomessa enää ole niin hyvällä taholla kun se varmaan monen mielestä aikaisemmin on ollut. Yhteiskunnan varat eivät enää riitä, niin meidän kaikkien täytyy kokea tässä yhteisvastuullisuutta ja kukin omien mahdollisuuksienmme mukaan osallistua yhteisvastuu keräykseen!
Ystävyysseurakunnassamme siellä Floridassa koetaan myös nyt historiallisen kylmiä päiviä, jopa pakkasöitä on ollut ja siellä osassa ihmisten kodeista ei ole lainkaan lämmitystä joten siellä haastetta on paikoin enemmänkin.
Myös St Andrewsin seurakunta itsessään tarvitsee tällä hetkellä paljon rukousta. Siellä on monenlaista asiaa menossa, joihin pyydämme myös täältä käsin hyvän Jumalan johdatusta, että hän ohjaa kaikki juuri niin kuin parhaaksi on.
Toivon teille kaikille sydämestäni lämpimiä ajatuksia pakkasten keskelle ja paljon niitä enkeleitä kulkemaan rinnalle!
