Tässä kuvassa kissamme ovat olleet poikkeuksellisen läheisissä tunnelmissa, sillä yleensä he tykkäävät pitää edes pienen hajuraon. Vaikka samannäköiset kissamme eivät ole sisaria, käyttäytyvät he monesti kuin sellaiset. Välillä nahistellaan ja sitten paijataan kaveria. Yhdestä asiasta he osaavat olla kuitenkin samaa mieltä: aina löytyy paikka jossa köllötellä.
Raamatussa ei mainita kissoja, mutta Jeesuksen vuorisaarnan sanoja huolettomuudesta voisi hyvinkin soveltaa myös kissoihin. Puheessaan Jeesus tyynnyttelee lukijaa sen suhteen, ettei ihmisen pitäisi murehtia sitä, mitä pukee päälleen tai mitä tänään syödään, sillä Jumala pitää huolen omistaan. Esikuvina toimivat niin kedonkukat, joille kuningas Salomon vaatteet eivät pärjää koreudessaan ja taivaan linnut, jotka saavat kyllä syödäkseen vaikkeivat säilö ruokaa pahan päivän varalle. Kotikissan on toki helppo olla huoleton: ruokaa saa pyytäessä ja turkki on helppo puhdistaa itse.
Kuten monet Jeesuksen sanat, näitäkään ajatuksia ei kannata ottaa täysin kirjaimellisesti jokaista piirtoa myöten. Elämässä on monia asioita, joita kannattaa suunnitella, sillä suunnittelu itsessään voi auttaa elämään huolettomammin. Ruokaostosten tekeminen on paljon mukavampaa ja levollisempaa suunniteltuna, kuin kiireessä sinkoillessa. Jeesuksen sanoja ei pidä tulkita myöskään niin, että hän rohkaisisi passiivisuuteen. On hyvin epätodennäköistä (vaikkei toki täysin mahdotonta), että saat tänään uudet vaatteet tai ruokaa niin, että ne tipahtavat taivaalta syliisi.
Mihin Jeesus sitten tarkalleen ottaen tähtäsi puheellaan? Seuraava lause avaa meille ajatusta paremmin: ”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään verran?”. Jumala rohkaisee meitä elämään murehtimatta. Helpommin sanottu kuin tehty, eikä kukaan onnistu siinä aina, mutta tietynlaiseen huolettomuuteen Jeesus kannustaa. On asioita joihin voimme vaikuttaa, ja myös monia asioita, joille emme mahda mitään. Kun nämä asiat osaa erottaa toisistaan, on myös helpompi hyväksyä se, ettei elämä etene aina omien suunnitelmien mukaisesti.
Elämän realiteettien hyväksyminen auttaa olemaan itselleen armollinen ja maadoittaa myös sen ajatuksen äärellä, ettemme voi vaikuttaa ja hallita kaikkea. Se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö asioilla olisi väliä. Tällainen ajattelu voi kuitenkin auttaa suhteuttamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa. Monet näennäisesti suuret huolenaiheemme ovat oikeaan mittakaavaan asetettuina pieniä. Elämään kuuluu ennalta-arvaamattomuus. Joskus se tuo mukanaan haasteita ja surua, usein kuitenkin iloa ja kiitoksen aihetta.
