– Voisiko mikään olla tämän hienompaa, kuin nauttia lounas uudessa Foxy Lady –ruokaravintolassa, huokaisi Sanelma katsoessaan ravintolan mainosta.
Paikan nimi jo herätti suuria tunteita ja samaistumista Sanelmassa. Mikä voisi olla häntä paremmin kuvaileva sana, kuin ravintolan nimi.
Sanelma oli päättänyt varata päivää ennen avajaisia pöydän kolmelle hengelle, Elmerille, Rannan Maijalle ja itselleen.
Hän oli saapunut ravintolaan hyvissä ajoin katsomaan päivän ruokalistan.
Pitkänhuiskea ja komea tarjoilija asteli myhäillen Sanelman luokse, ja alkoi listaamaan tilausta.
– Kolme possun potka annosta perunamuussilla, talon kastikkeella, ja karhunvatukka marmeladilla, ohjeisti Sanelma ja jäi odottelemaan naapureitaan.
Tovin päästä saapui Rannan Maija Sanelman pöydän luokse ja viimeisenä myöhässä oleva Elmeri.
– Voi miten hurmaava paikka tämä onkaan ja niin kauniisti sisustettu, sanoi Maija katsellen ympärilleen.
Ravintola alkoi täyttymään asiakkaista ja pöydät olivat osin varattuja.
– Voi, nyt tulee meidän paistit ilahtui Sanelma ja oikoi helmiään kaulallaan.
– Jestas sentään, mikä tämä on, huudahti Sanelma, kun näki kuivan kasvisrullan lautasellaan.
Epähuomiossa annokset olivat vaihtuneet naapuripöydän kanssa ja sen pöydän rouva kiljaisi porsaan potkan nähdessään.
Hätääntynyt tarjoilija säntäsi naisten luokse ja samalla kompastui Sanelman kookkaaseen käsilaukkuun.
Tarjotin lennähti tämän käsistä ja viinipullon sisältö roiskahti Sanelman vastapestylle mekolle.
– Hyvänen aika, mikä sotku, huudahti Sanelma.
Elmeri ja Rannan Maija katselivat silmät suurina tapahtumien sarjaa.
Sanelmasta tuntui siltä, että kasvisrulla ei täyttäisi hänen muodokkaan vartalonsa tarpeita tyystin, ja myös naapuri pöydän hento rouva oli todella ihmeissään paksusta ja rasvaisesta porsaan koivesta.
Pienellä selittelyllä ei tarjoilija selvinnyt tilanteesta, sillä Sanelman nälkäinen kiukku vaan lisääntyi ja eksynyt porsaan potkakin oli jo kylmettynyt.
Sanelma uskoi, että tarjoilija oli tehnyt tahallaan vaihdoksen. Hän päätti näyttää, että oikeat Foxy ladyt tiesivät arvonsa.
–Hyvät ladyt, mutta pahoittelut.., pyysi tarjoilija.
–Ei mitään selittelyä, ähisi Sanelma ja suoristeli litistynyttä käsilaukkuaan.
Äänekkään keskustelun jälkeen Sanelma sai kahden pöydän asiakkaille ilmaiset lounaskortit ravintolaan ja talon bonukset.
Lisäksi uudet lämpimät annokset tarjoiltiin heille pikapuolin.
–Vihdoinkin ruokaa, huokasi Sanelma ja katsahti Elmeriin.
Eikä Sanelmaa haitannut tahriintunut mekkokaan, sillä vatsa kaipasi täytettä. Päivä oli pelastettu.
