Suomessa pesii n. 250 lintulajia, joista lähes sata lajia jää tänne talven ajaksi. Tosin osa näiden lajien yksilöistä siirtyy etelämmäksi ja ovat siis osittaismuuttajia. Näitä ovat mm. talitiainen, varis ja hippiäinen.
Talveksi jäävät lintuyksilöt ovat riskinottajia. Varsinkin pienelle hippiäiselle se voi koitua kovana pakkastalvena kohtalokkaaksi, sillä hyönteisravintoa käyttävänä sen ravinnonsaanti on todella lujassa. Mutta jos ne selviytyvät, niin keväällä pesintäkauden alkaessa, niillä on hyvä etulyöntiasema pesäpaikkojen valinnassa.
Lintujen talvesta selviytyminen on suuri ihme. Sitä edesauttavat kuitenkin niiden kyky hyödyntää suojapaikkoja, tehdä ravintovarastoja ja minimoida energiankulutusta. Niillä on myös monia fyysisiä rakenteita, jotka helpottavat selviytymistä. Usein rajoittavana tekijänä ei olekaan kylmyys, vaan ravinnon riittävyys.
Norkoista talipötköihin, hyönteiskätköistä tammien kylvöön
Osa linnuista hakee ravintonsa sieltä, mistä sen helpoimmin saa, kuten pihapiirin ruokintapaikoilta. Viime vuosikymmenenä metsistä pihapiiriin ovatkin ilmestyneet mm. pyrstötiainen, puukiipijä ja metsätiaiset, kuten hömö-, töyhtöja kuusitiainen. Valtaosa em. lajien yksilöistä kuitenkin vielä selviytyy ”vanhalla tyylillä” varastoimalla hyönteisiä ja siemeniä puiden kaarnarakosiin ja koloihin.
Lepän ja koivun norkot tarjoavat antoisan ruokapöydän mm. urpiaiselle, vihervarpuselle ja pyylle. Närhi, pähkinänakkeli ja pähkinähakki ovat taitavia pähkinöiden ja tammenterhojen talvivarastoijia.
Palokankin metsissä on paljon närhen maahan kätkemiä terhoja, jotka kätkijältä on jäänyt käyttämättä tai löytämättä. Näistä on sitten lähtenyt versomaan uusia tammentaimia ilmasto-olojen muututtua suotuisimmiksi.
ovat siemenet ja hyönteiset. Viime vuosikymmenenä se
on ilmestynyt talvisin pihapiiriin helpon ravinnon lähteille.
Kuva: Matti Vaarula
Kovilla pakkasilla luonnonkolot ja pöntöt ovat tärkeitä suojapaikkoja. Jotkin lintulajit käyttävät lumipeitettä hyväkseen. Kanalinnut ja pikkulinnuista mm. urpiainen, talitiainen ja punatulkku kaivautuvat pakkasyönä hangen alle. Näissä lumisuojissa eli ummeloissa eli kiepeissä voi lämpötilaero ulkolämpötilaan nähden olla jopa 20-25 astetta.
Talven kylminä ja kirkkaina päivinä linnut hakeutuvat ruokailemaan aurinkoisille paikoille. Sen ovat varmaan monet ulkoilijat havainneet. Aurinkokylvyssään ne suuntaavat pörhistetyt höyhenensä valoon imeäkseen itseensä mahdollisimman paljon lämpöä.
Lintumaisia konsteja lämmönsäätelyyn
Höyhenet ovat kylmyyttä eristävinä parempia kuin nisäkkäiden karvat. Linnun peruslämpötila on on +40 astetta. Lämpöeristystä täydentää vielä untuvakerroksen alle muodostuva ilmakerros.
Ihmetellä täytyy talvehtivia vesilintuja tai vaikkapa koskikaraa, kuinka ne selviytyvät hyisessä vedessä? Salaisuus piilee huolellisessa höyhenpuvun hoidossa ja rasvaamisessa. Linnuilla on yläperässä erityinen rasvarauhanen, jota käytetään höyhenten hoidossa.
Talven varalle linnut kasvattavat ihonalaista rasvakerrosta, jonka avulla ne kompensoivat energianhukkaa. Tämä ylimääräinen rasvavarasto saattaa olla jopa puolet linnun painosta.
Parhaiten talvesta selviytyvät kasviravintoa käyttävät lajit ja tietenkin myös petolinnut. Joillakin kesällä hyönteisiä syövillä linnuilla ravinto muuttuu talvella siemen- tai marjaravinnoksi.
Kun seuraa sorsien oleilua Pappilanjoen talvisessa suvannossa niin ihmettelee, miksi niiden jalkoja ei palele. Selitys löytyy jalkojen lämmön vastavirtausjärjestelmästä. Siinä lämmin veri jalkoihin virratessaan luovuttaa lämpöään kylmälle, kehoon palavalle verelle, ja näin lämmönhukka minimoituu.
Tällaisia ihmettelyn aiheita luonto tarjoaa meille yllin kyllin. Hämmästelyn olotila on hyvä, jos se meissä ihmettelijöissä herättää kunnioitusta ja rakkautta luontoa ja oman elinympäristömme vaalimista kohtaan.
Pihalintuja bongaamaan!
Suomen suurin lintutapahtuma pihalintujen bongaus järjestetään jo 20. kerran. Ajankohta on 24.-25.1.2026. Järjestäjänä Suomen BirdLife. Tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan pihapiirin lintuja, kirjataan lajit ja yksilömäärät. Muistutuksena vielä, ettei ole niin vähäistä havaintoa, etteikö se kannattaisi ilmoittaa. Tarkemmat ohjeet löytyvät Suomen BirdLifen sivuilta (www.birdlife.fi).
