Samoin vastaanotolla kysytään jatkuvasti myös glukosamiinista, kurkumasta, kollageenista ja erilaisista hivenaineista. Yhteinen ongelma näissä keskusteluissa on usein se, että puhutaan yhdestä nimestä, vaikka todellisuudessa aineen sisältö voi olla hyvin erilainen.
PRP-hoidossa käytetään potilaan omasta verestä eroteltuja verihiutaleita ja niissä olevia kasvutekijöitä. Saatu verihiutalepitoinen biologinen seos ruiskutetaan hoidettavaan niveleen, jossa kasvutekijät aktivoivat kudosten korjausmekanismeja sekä hillitsevät tulehdusreaktiota ja kipua. On hyvä huomata, että kaikki PRP-hoidot eivät ole samanlaisia. Verihiutaleiden määrä, se onko mukana valkosoluja, käytetty valmistusmenetelmä ja jopa potilaan oma lähtötilanne (esimerkiksi terveellinen ateria muutama päivä ennen verinäytteen ottoa tuottaa terveemmät verihiutaleet) vaikuttavat siihen, millainen biologinen “cocktail” lopulta niveleen päätyy. Tämä voi myös selittää, miksi tutkimustulokset vaihtelevat. Nimi ”vampyyrihoito” viittaa PRP.n käyttöön esteettisissä hoidoissa.
Omalla klinikallamme toteutettujen PRP-hoitojen tulokset ovat olleet varsin lupaavia erityisesti lievän ja keskivaikean polven nivelrikon sekä eräiden lonkan nivelrikkojen hoidossa. Hoitoa on käytetty myös nivelrikon runtelemiin pikkuniveliin ja esimerkiksi nilkkaan. Kaikille hoito ei kuitenkaan sovi eikä vaikutus ole kaikilla samanlainen, mikä korostaa yksilöllisen arvioinnin merkitystä.
Sama ilmiö näkyy ravintolisissä. Moni puhuu kurkumasta, vaikka kiinnostavin aine on oikeastaan kurkumiini, jota tavallisessa maustekurkumassa on melko vähän. Lisäksi kurkumiini imeytyy huonosti ilman niin sanottuja kantaja-aineita, minkä vuoksi monissa valmisteissa käytetään esimerkiksi mustapippurin piperiiniä parantamaan imeytymistä. Kaikki kurkumavalmisteet eivät siis ole keskenään samanarvoisia.
Glukosamiini on ehkä tunnetuin nivelravinne, mutta siinäkään tutkimustulokset eivät ole yksiselitteisiä. Nykyisin kiinnostusta herättävät erityisesti yhdistelmävalmisteet, joissa glukosamiinin rinnalla käytetään esimerkiksi Boswellia serrata -uutetta eli frankinsenssiuutetta. Oma varovainen näkemykseni on, että parhaita tuloksia saadaan usein juuri laadukkailla yhdistelmävalmisteilla eikä yksittäisillä aineilla.
Tärkeä ajatus onkin, ettei nivelrikossa ole yhtä ihmeainetta tai yhtä oikeaa hoitoa. Vaikutus voi riippua paljon siitä, missä muodossa aine annetaan, miten hyvin se imeytyy, mitä sen rinnalla käytetään ja kenelle hoito annetaan. Sama nimi pakkauksessa tai hoitomainoksessa ei vielä tarkoita samaa biologista vaikutusta.
Ehkä juuri tässä näkyy nivelrikon hoidon suuri muutos. Enää ei puhuta pelkästä “nivelen kulumisesta”, vaan yhä enemmän ymmärretään, että kyse on monimutkaisesta biologisesta prosessista, jossa myös tulehdus, aineenvaihdunta ja kudosten palautuminen vaikuttavat toisiinsa.
Seuraavassa kirjoituksessa voisikin olla syytä pohtia tarkemmin niin sanottua hiljaista eli matala-asteista tulehdusta, ravitsemuksen merkitystä sekä painonhallintaa. Nykyisin tiedetään, että nivelten hyvinvointiin eivät vaikuta pelkästään ikä ja kuormitus, vaan myös aineenvaihdunta ja ruokavalion sisältö. Keskustelua herättävät esimerkiksi eräät lihatuotteiden yhdisteet, pitkälle prosessoidut elintarvikkeet sekä niiden mahdollinen yhteys elimistön tulehdusalttiuteen.
