Tuotteita ja palveluja pyritään myymään mielikuvilla minun hyvästä olosta, oikeudestani, omasta edustani. Kehotetaan nauttimaan, kerrotaan ansainneeni sen, keskiössä minä, minä, minä.
Minäkeskeisyys – itsekkyys – ei ole vain mainonnan trendi vaan koko yhteiskunnan nykytila. Kulttuuri on muuttunut niin, että aiemmin paheksuntaa herättäneet kommentit nähdään nyt voimaantumisena ja yksilönvapautena. Jääköön lukijan arvioitavaksi, onko hyvä vai huono, että nykyään voi katkaista välit vanhempiinsa, koska vanhempi on ”liikaa”; parisuhteessa voi elää omassa asunnossaan ja nähdä kumppaniaan, kun se itselle sopii; ja yliopisto-opiskelijoille selitetään joka kurssin alusta aikaa käyttäen, kuinka säännöt koskevat jokaista eikä yksilöllistä räätälöintiä voida luento- tai tenttiaikatauluihin tehdä.
Yksilöllisyys ja yksilönvapaus ovat suuria arvoja suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa. Kullakin ihmisellä nähdään olevan oikeus määritellä itsensä. Määrittely ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä, vaan se tarvitsee olemassa olevia rakenteita ja verrokkeja. Silti tahto on kova olla kuulumatta mihinkään lokeroon. Ja toki ihmisen minäkuva muuttuukin kokemusten myötä, joskin johdonmukaisesti – ellei minäkuva ole horjuva ja ulkopuolisesta hyväksynnästä riippuvainen.
Minäkuva on ihmisen käsitys siitä, millainen hän on: hänen ominaisuutensa, kykynsä ja mahdollisuutensa. Minäkuvan selitys pohjautuu identiteettiin. Identiteetti on käsitys yksilöllisyydestä, arvoista ja päämääristä, kuten ihminen ne itsestään kokee. Identiteetti liittää ihmisen yhteisöön, joita voi olla monia, kuten perhe, uskonto ja työ. Vahva yksilöllisyys kasvaa ryhmässä, sillä sieltä ihminen saa identiteetin rakennusaineet.
Johonkin itseään isompaan kuuluminen onkin ihmisen synnynnäinen tarve*. Kun yliopisto-opinnoissa on pitkälti luovuttu vuosiluokista ja opintoja käydään yksilöllisiä polkuja pitkin, opiskelijat löytävät samanhenkisen ryhmän ainejärjestöistä. Vapaaehtoistyö koetaan tärkeänä elämän osa-alueena, jos sellaiseen on lähtenyt mukaan. On ehkä keksittävä uudenlaisia yhteisöllisyyden muotoja, jotka sekä sopivat nykyaikaan että tukevat ihmisen hyvinvointia.
Mietin, että ehkä katseen suuntaa itsestä muihin voi kääntää jo pienellä ruokapöytäkeskustelulla. Löysin arkistoistani listan hyvistä keskustelunavauksista, jonka olen tallentanut ties milloin. Tässä poimintoja, leikkaa talteen!
Mistä tykkäät eniten parhaassa ystävässäsi?
Kuka on ystävällisin henkilö, jonka tunnet? Miksi?
Mikä on parasta opettajassasi?
Kenet teit tänään iloiseksi?
Jälkikirjoitus: kiitos Tikkakosken talkoolaisille lupiinin kitkennästä! Tehtiin hyvää työtä yhdessä.
* Cloningerin persoonallisuusteoria
Kolumnissa on käytetty lähteenä Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa Itsekkyyden aika, WSOY, 2026
