Tulemista, menemistä ja kuskaamista riittää, jos jokaisella perheenjäsenellä on oma harrastus. Välillä joku joutuu joustamaan, jos harrastukset sattuvat samaan päivään.
Harrastaminen tuo arkeen iloa, onnistumisen kokemuksia, haasteiden kautta itsensä voittamista ja uusia ihmissuhteita. Aina omaa harrastusta ei heti löydä, vaan pitää kokeilla useita erilaisia. Ihan heti ei meillä harrastusta lopetettu, vaikka ryhmään ei uskaltanut mukaan muuten kuin katsomaan salin reunasta vanhemman sylistä. Syksyisin oli hyvä vaihtaa lajia ja koittaa jotain uutta liikuntaa, musiikkia tai kuvataidetta. Kun oma laji vihdoin löytyi, osallistuminen oli ihan eri näköistä. Mukana ollaan innokkaasti, kotona treenataan minkä ehditään ja harrastuspäivää ei malteta odottaa.
Tänä aikana yhteiskunta vähentää osallistumistaan kansalaisten hyvinvointiin ja erityisesti nuorten syrjäytymisestä ollaan huolissaan. Nuorilla on näköalattomuutta ja tulevaisuus koetaan toivottomana. Oma elämä ei ehkä tunnu merkitykselliseltä. Harrastuksissa ja vapaaehtoistoiminnassa voi saada yhteisön, vastuuta ja kokemuksen omasta tärkeydestä. Jokainen meistä on tärkeä ja sen soisi jokaisen myös tuntevan.
Harrastusten, vapaaehtoistoiminnan ja talkootyön kautta oma elinpiiri laajenee. Pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppii näkemään asioita erilaisten ihmisten näkökulmasta. Voi löytää uusia mahdollisuuksia olla ja kehittyä ihmisenä. Nykynuoria kun kiinnostaa myös suunnata katse pois jatkuvasta itsetutkiskelusta ja ”todellisen minän” löytämisestä ja suunnata katse siihen, miksi voisi vielä tulla. Eihän kukaan meistä ole valmis, vaan muuttuu ja kehittyy jatkuvasti.
Mieleeni on jäänyt viime talvelta hieno esimerkki itsevarmuudesta harrastuksessa. Mieheni vei lasta ratsastustallille. Ponit ovat suuren osan ajasta ulkotarhoissa, joista ne haetaan ennen ratsastusta sisälle talliin. Vähän myöhäisen lähdön vuoksi ponia oli jo taluttamassa sisään avustaja, joka ei kovin montaa vuotta vanhempi meidän lasta ole. Avustaja pysäytti ponin, arvioi tilanteen ja ohjeisti reippaasti: ”Nyt iskä ottaa nuo tavarat sinun käsistä ja sinä viet ponin tästä eteenpäin.” Eipä siinä ollut iskällä juuri vaihtoehtoa. Lapsi tuuppasi välineet pois käsistään ja tarttui määrätietoisesti ponin talutusnaruun. Hienoa tilannetajua ja vastuun antamista sopivassa määrin!
