Ajatukseni on tätä kirjoittaessa virren 498 puhuttelevissa sanoissa ja suuntaa ajatukseni siihen, että näemme eteenpäin elämäntietämme ja matkaamme vain päivän matkan kerrallaan. Raamatussa, Sananlaskujen kirjassa sanotaan ”ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.”
Jumala näkee elämämme kaikki päivät, elämämme kokonaisuuden. Sen alusta sen loppuun saakka. Meille elämäntie ja päivät avautuvat vain pienen matkan kerrallaan. Hyvä niin, muutoin saattaisimme huolehtia ja murehtia liikaa tulevia asioita. Suunnittelemme usein elämäämme pitkällekin, mutta huomaamme usein jälkeenpäin, että jollakin muulla on elämämme ”ohjakset” käsissään. Se voi tuoda turvallisuuden tunnettakin, että Jumala pitää huolta elämästäni ja sen kulusta, ohjaa parhain päin.
Tarkastellessaan elämää taaksepäin näkee kulkemansa tien. Jokainen löytää oman paikkansa, tehtävänsä, kutsumuksensa, vaikka sen löytäminen vie joskus oman aikansa. Välillä matkamme on mutkaista, kivikkoista ja vaikeakulkuistakin ja voi tuntua mitenkähän tästä eteenpäin? Ja miksi juuri minulle tapahtuu näin ja juuri nyt? Aina emme vastauksia kysymyksiimme saa tai ne selviävät vasta myöhemmin matkamme varrella.
Raamatussa, Johanneksen evankeliumissa sanotaan ”Ette te valinneet minua, minä valitsin teidät.” Jumala kutsuu meidät jokaisen nimeltä omakseen, Jumalan lapseksi kasteessa. Siitä alkaa Jumalan lapsen tie. Hän myös johdattaa meidät jokaisen sen palvelutehtävän ääreen, johon hän on meille antanut lahjansa. Valitsee meidät jokaisen meille tarkoitettuun tehtävään. Jumala antaa tehtävät, mutta myös varustaa näihin tehtäviin, työhön.
Hän kutsuu ja osoittaa paikkamme elämässä. Millainen tuo kutsu sitten on jokaisen kohdalla? Mihin se johdattaa? Oma tieni suuntasi Teologian opintoihin ja valmistuin Teologian maisteriksi vuonna 2018. Noin vuosi valmistumisen jälkeen sain pappisvihkimyksen vuonna 2019 – kutsun papin työhön. Aluksi sairaalapapin työhön ja sen jälkeen hetkeksi oppilaitospapin työhön.
Tuttuja olivat nämä molemmat työympäristöt, niin sairaala kuin oppilaitos aiempien ammattieni kautta, sairaanhoitajan ja opettajan työn kautta. Palokan lähikirkkoalueen pappina aloitin tammikuussa 2024. Oma paikka ja tehtävä löytyi tutusta paikasta, jossa olin tehnyt seurakuntaharjoittelun talvella 2018.
Minun tieni ja tehtäväni on ollut ihmisten parissa työskentely koko työhistoriani ajan, erilaisissa työtehtävissä. Ihmisten kohtaaminen työssä on ollut antoisinta. Voisiko sanoa työn ”suola”. Pappina saan olla ihmisten elämän merkittävimmissä hetkissä ja elämäntilanteissa mukana niin ilon kuin surun hetkinä.
Millainen on sinun, Jumalan lapsen tie? Kun tarkastelet kulkemaasi matkaa, millainen matka on jäänyt taaksepäin? Mitä kaikkea siihen on sisältynyt? Millaiseen tehtävään, työhön sinut on kutsuttu? Mitä toivoisit tulevien päivien sisältävän elämässäsi?
